torstai 27. toukokuuta 2021

Toinen kerta toden sanoo

Kutkuttava tunne mahanpohjassa. Mua jännittää ja tavoistani poiketen olen hyvissä ajoin paikalla. Viimeksi olin ajoissa, paikassa A, 12 viikkoa sitten ja nyt taas. Tästähän tulee melkein tapa. On koronarokotuksen toisen annoksen aika. Ensimmäisen rokotteen saatuani tuleva 12 viikkoa seuraavaan rokotteeseen tuntui kovin pitkältä ajalta. Ei se sitten ollutkaan, lukuunottamatta ihan viimeisiä päiviä.

Aloin jo pikkuhiljaa hölläilemään omia rajoituksia ennen toista rokoteannosta ja esim. Vappuna menimme syömään ravintolaan. Käynti ravintolassa oli puhdasta ylellisyytä, mutta myös pelottavaa ylellisyyttä. Pariskunta, jolle oli varattu pöytä meidän viereen, pyysivät yhtä tyhjää pöytää väliimme. Yritin viestittää heille kiitosta, sillä olin jo ennen heidän saapumistaan ehtinyt mittailla pöytäväliämme vähän huolestuneena. Siinä vaiheessa minuakin alkoi jo hymyilyttää, kun tämän pariskunnan toinen osapuoli otti puvuntakin taskusta pienen desifiointiaineputelin, minulla tämmöinen pieni pullo törrötti farkkutakin taskusta. Tiiviiseen tahtiin käytimme ainetta, noin niinkuin joka välissä. Ravintolan järjestelyt toimivat hyvin, alkupalat haettiin maskit naamalla ja turvavälein. Saatavilla oli desifiointiainetta ja kertakäyttöhanskoja. Pääruoka oli tilattu jo ennakkoon, joten sitä ei tarvinnut enää mistään erikseen hakea, vaan se tuotiin suoraan pöytään. Jälkiruoka haettiin taas turvavälein ja maskit naamalla. Hyvin ihmiset tätä ohjeistusta noudattivat. Yhden miehen näin hakevan kahvia ilman maskia. Huomasin kyttääväni ihmisiä. Kotiin painelimme linja-autolla. Linja-autolla ajelukin voi tuntua ylellisyydeltä. Muitakin pieniä ylellisyyksiä olen sallinut, jätskillä ulkona, maakuntamatkailua muutenkin kuin autonikkunasta maisemia katsellen ja kyllä siellä terassillakin on tullut muutamalla käytyä.

Sain eilen (26.5.) II-rokotteen ja olen tässä odotellut niitä mahdollisia kovempia oireita vs. I-rokote. Ei mitään. Ei sitten niin mitään. Edes pistokohta ei ole ollut kipeä sitten yön jälkeen. Iltapäivällä otin kyllä tirsat, mutta väsymys johtui mielestäni jännityksen laukeamisesta ja huonosti nukutusta yöstä kuin rokotteesta. Pitääkö olla huolissaan kun ei ole mitään flunssan kaltaisia oireita? Rokote tosiaan muuttui Astra Zenecan rokotteesta BioNTechin, Cormirnaty -rokotteeseen. Omakannasta löytyi muuten jo kansallinen rokotustodistus saadusta rokotteesta. I-rokote päivittyy sinne hieman myöhemmin, mutta todistuksessa näkyy, että annoksia on saatu tarpeellinen kaksi kappaletta. Kahden viikon päästä minulla pitäisi olla suojat päällä niin hyvin kuin se on tähän hetkeen mahdollista. 

Tilannehan ei, kuten tiedetään, ole vielä ohi. Tuossa naapurissa, Kanta-Hämeessä, Intian variantti jyllää niin, että sairaanhoitopiirissä joudutaan siirtämään kiireettömiä hoitoja, henkilökuntaa on sairastunut ja potilaspaikat alkaa olla kortilla. Hoitohenkilökunta alkaa varmaan olla jo aika piipussa. Huolestuttavaa! Me jokainen voidaan omalla käytöksellä pitää huolta omista asuinalueistamme. Kun muistettaisiin, että tämä koskettaa meitä kaikkia. 

Itse olen nyt onnellisessa asemassa ja aion nauttia tästä hetkestä eli siitä, että olen mahdolliset suojaukset saanut. Jatkan maskin käyttöä, käsien pesua ja yritän huolehtia turvavälit kuntoon kunnes toisin ohjeistetaan. Samalla kun suojaan itseäni, suojaan myös muita. Jos korona tarttuu minuun, en todellakaan halua olla sitä levittämässä eteenpäin.

Se mitä kesä loppupeleissä tuo eteen jää nähtäväksi, mutta juuri nyt on hyvä ja kesää kohti katson luottavaisesti. Riskiryhmäläinen kiittää! Täältä tullaan elämä!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti