Kun tiedetään mistä puhutaan, eikä tarvi politikoida, faktat saadaan selkeästi pöydälle, ja kenellekään ei pitäisi olla epäselvää miten toimitaan ja miksi niin toimitaan.
Niinhän sitä luulisi.
Muutama päivä edellisen blogi-tekstini jälkeen (Kun Korona-kammo iski) alkoikin Korona-rintamalla tapahtua. Olen seurannut tiiviisti Suomen hallituksen toimia ja kuunnellut asiantuntijoiden lausuntoja. Asiantuntevuus ja kiihkoton tapa kertoa faktoja ja toimintaohjeita sopii hyvin, nykyisen keski-ikäisen, tarpeeseen saada tietoa.
Rauhallisin joukkio taitaa olla kroonisesti ja vakavasti sairaat ihmiset. Huolissaan kyllä, muttei hysteerisenä. Johtuneeko siitä, että se oma kuolevaisuus on käynyt jo olohuoneessa ja sitä on ollut pakko katsoa silmiin? Pitkäaikaissairaalle, esim. keuhkosairaalle, kotikaranteeni ei nyt mitenkään hirveä shokki ole. Kroonisesti sairas ihminen joutuu elämässään miettimään muutenkin miten toimia, esim. kausi-influenssa on yksi asia joka täytyy ottaa huomioon vaikka rokotesuoja siihen ja keuhkokuumeeseen on olemassa. Kun sairaus on aktiivinen tai toipuminen on vielä vaiheessa ja/tai fyysinen kunto ei vain salli erilaisiin tapahtumiin osallistumista on keksittävä keinot viihdyttää itseään kotona.
Oppikoulu itsensä kanssa olemiseen.
Moni pitkäaikaissairas on tottunut siihen, että rahat eivät aina riitä joka paikkaan kuten laskujen maksamiseen, ruokakauppaan, lääkkeisiin jne. koska mahdollinen eläke on pieni, sairauspäivärahoja ja päätöksiä toimeentulotuesta joutuu odottamaan jne. Hamstrata ei voi kun ei ole millä hamstrata.
Penninvenyttäjien taidonnäytteet.
Valitettavasti, se jolla on rahaa hamstrata on sen myös tehnyt niin ruokakaupassa kuin apteekissa ja saanut aikaiseksi sen, että kun ihminen pienen eläkkeensä tai maksusitoumuksen kanssa menee kauppaan/apteekkin, hyllyt ovat tyhjiä. Kotonakin vähävaraisen hyllyt ovat jo ehtineet tyhjentyä - on kenties laskettu päiviä, että eläke tai maksusitoumus tulee. Budjetti on tiukka ja se on tarkkaan laskettu, että sillä pärjää seuraavan kuukauden. Ei ole vara ostaa sitä kalliimpaa kaurahiutaletta tai makaronia jota on pari pakettia hyllyssä tai jos ostaa, joutuu jättämään jotain muuta pois. Ja särkee se köyhääkin. Se jolla on taloudelliset edellytykset käyttää rahaa, tukee toivottavasti tällähetkellä tiukilla olevaa pienyrittäjää.
Se joka pakkasi autonsa täyteen ja lähti etelästä Lappiin mökille, toivon, että ajatus on ollut hyvä, lähteä karanteeniin sinne mökille, valitettavasti toteutuksen ajankohta ei nyt ihan onnistunut.
Myös oma tapa toimia on päivitetty eli oma piiri on pienentynyt siihen, että olen kotona karanteenissa ja kohtaamiset ihmisten kanssa nenäkkäin ovat minimissä. Yritetään yhdessä pienentää tulevaa työtaakkaa joka mm. hoitohenkilökunnalla ja lääkäreillä on vielä edessä hoitaessaan tartunnan saaneita, unohtamatta laitoshoitajia. Ihmisiä joutuu olemaan töissä myös sairaaloiden ulkopuolella. Otetaan vastuu omista toimista ja pyritäänhän siihen ettei tartuteta ketään omalla huolimattomuudella. Ja pestään niitä käsiä!
Valitettavasti tämäkin epidemia tulee päättämään ja on jo päättänyt monen ihmisen elämän meillä ja maailmalla. Osanttoni jo menehtyneiden omaisille. Elämään kuuluu kuolema, se on meillä kaikilla edessä jonain päivänä - onneksi se päivä ei ole kellään tiedossa. Suru. Suru kuuluu osana elämään ja elämän päättymiseen, se on myös yksi rakkauden ilmaisun muodoista.
Lupa surra.
Osoitetaan lähimmille rakkaus sanoin ja teoin ettei olisi mitään sanomatta sitten kun tulee aika lähteä.
Epidemia taltutetaan ja seuraavakin tulee jossain vaiheessa. Luonto ilmoittaa olemassaolostaan. Niin kauan kuin elinpäiviä riittää muistetaan ja kiteytänkin tekstini seuraavaan:
"Tulkoon päivä millainen tahansa, iltaan ja yöhön se loppuu."
Maria Jotuni (1880-1943)
