Uusi vuosi - vanhat kujeet

Lahti, Salpausselän MM-kisat 2001. Olen siellä firman mukana, asiakkaiden kanssa. Kylmyys, päivän kilpailuiden jännittäminen ja jatkuva skarppina oleminen aiheutti olotilan jota en ollut koskaan aiemmin kokenut. Odoteltiin kisajunaa saapuvaksi asemalle, kun yhtä-äkkiä huono olo vie kyyryyn ja kova rytmihäiriökohtaus iskee päälle. Lähdinkö ensiapuun? Höpö-höpö, junalla Helsinkiin ja sitten kotiin. Puoli vuotta myöhemmin keuhkot romahtivat PAHin takia. Se helmikuinen kohtaus oli ennakkovaroitus tulevasta.

Salpausselän maailmancup vuosimallia 2021. Katson kisoja n. neljän km päästä, ihan omassa kotona. On vaikea tajuta, että siellä ne kilpailut on ihan naapurissa. Jännitän kisoja edelleen ihan älyttömästi ja rytmihäiriö uhkaa puskea päälle. Nyt onneksi osaan siihen jo varautua ja hengittämällä kunnolla ja pysymällä vähän liikkeessä se menee ohi. Silittäminen on oikein oiva tapa hillitä ylijännityksen puolelle menemistä. Ensi vuonna toivottavasti seuraan kisoja paikan päällä.

Tammikuu vie viimesiään ja vuosi on lähtenyt käyntiin hyvin perinteisesti vaikka Lahti edelleen on uusi kaupunki minulle. Perinteinen vuoden alotus tarkottaa tietenkin sitä, että lääkekatto meni palasiksi 4.1.2021. Maksaessani tuota vuosiomavastuuta, joka vuonna 2021 on 579,78 ajattelin jälleen kerran, että meidän sosiaaliturva on niin hyvä. Se näkyy myös tuosta maksukuitista, koska seuraavalle lääkkeelle ei jäänyt enää maksettavaa kuin tuo 2,50. Loppuvuoden korvattavat lääkkeet maksavat minulle siis tuon 2,50 euroa. Älkää kysykö miksi minulta on peritty tuossa 580,62, kun en sitä tiedä, enkä jaksa sitä selvittää.

Alleviivaus kohtaan korvattavat. Kaikki minulle kirjoitetut reseptilääkkeet eivät ole korvattavia. Kuten tuosta toisesta kuitista huomaat, olen käynyt apteekissa 27.1.2021 ja laskun loppusumma on yli 80 euroa. Tuota suuhuuhdetta lukuunottamatta kaikki ostetut lääkkeet ovat siis minulle kirjoitettuja reseptilääkkeitä. Onneksi olen -nykyään- elämässäni siinä tilanteessa, että eläkkeeni lisäksi saan kokemustoimija- ja simulaatiokeikoista palkkioita joita laitan syrjään, jotta voin maksaa ensinnäkin lääkkeistä vuosiomavastuun ja voin myös hakea nuo ei korvattavat lääkkeet apteekista. Näillä palkkioilla rahoitan myös sairauksieni takia minulle tulevat vuosittaiset pkl- ja mahdolliset osastomaksut.

Tilanteeni ei ole aina ollut näin ruusuinen. Olen joutunut hakemaan mm. maksusitoumuksia tuon lääkemaksukaton ylittävän lääkkeen osalta, ja kyllä puhutaan siis vasta yhdestä käyttämästäni lääkkestä. Olen jättänyt hakematta juuri noita reseptilääkkeitä joita ei korvata koska ei ole ollut rahaa niihin ja vanhemmiltakaan ei kehtaa loputtomiin pummata. Nyt kun elän avoliitossa, niin mieheni tulot katsottaisiin ensin, ennenkuin minulle edes maksusitoumusta kirjoitettaisiin. Eli kun kaksi aikuista pakkaa kamansa yhteen, niin yhtä-äkkiä toisen osapuolen pitäisi olla valmis kustantamaan minun sairauksieni kustannukset. En ymmärtänyt tätä asiaa 20 vuotta sitten, en ymmärrä sitä edelleenkään. Eiköhän tänä päivänä olisi jo aika uskoa, että aikuisilla ihmisillä on omat tulot, joista osa menee yhteisiin kuluihin ns. talouskuluihin. Mielestäni toisen sairaus ei kuulu siihen pottiin.

Olisi myös aika muuttaa tuota reseptilääkkeitä koskeva korvattavuus. Mielestäni kaikki lääkkeet joita lääkärit ihmisille reseptillä määräävät pitäisi korvata. Tällöin ei kenties tulisi tilanteita, että ihmiset jättävät hakematta heille määrättyjä lääkkeitä sen takia, että ei ole varaa niitä hakea. On se hirviän iso summa laittaa kuukausittain lähemmäs 100 euroa lääkkeiisiin, jotka on reseptillä määrätty, mutta eivät ole korvattavia.

Entäpä sitten ne lääkkeet, jotka eivät ylitä omavastuuosuutta yhdellä ostolla, mutta ovat kuitenkin kalliita? Esim. biologisissa lääkkeissä, joita käytetään mm. reuman hoitoon, tilannehan on se, että sinulla pitää olla vuodessa esim. 2 x 500,- jotta saat lääkkeesi ja jotta lääkekatto menee yli. Se on aika hirviä summa sekin. Jos sulla ei sitä rahaa ole, niin sitten kurkitaan kumppanin tulot ja jos kumppani ei tienaa tarpeeksi saat maksusitoumuksen. Nykyteknologialla ei pitäisi olla mahotonta, että vuosiomavastuun maksu voitaisiin jaksottaa kuukausiin, jolloin kumppanin lompakko jäisi rauhaan eikä maksusitoumustakaan tarvisi välttämättä hakea.  

Labrakäyntejä, antibioottikuuri, lääkärikäynti ja lisää lääkäriaikoja - siis ihan perussettiä mahtuu meikäläisen tammikuuhun 2021. Isommassa mittakaavassa, Lahteen avattiin uusi FimLabin laboratorio, Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymä muuttui Harjun terveydeksi eli Yhtymän ja Mehiläisen omistama Harjun terveys alkoi vuoden alussa tuottamaan sote-keskuspalvelut Lahdessa. Mehiläinen on minulle tuttu jo Kemistä, Mehiläinen Länsi-Pohjasta. Olin tyytyväinen Kemin palveluihin niiltä osin, mitä minua siellä hoidettiin, enkä voi moittia toimintaa täälläkään. Tosin olin aivan tyytyväinen yhtymänkin toimintoihin. Olen saanut tosi hyvää palvelua täällä ihan puhelimitsekin ja moni asia on ratkennut aivan soittamalla ennen vuodenvaihdetta ja vuodenvaihteen jälkeenkin.

Ihmettelin tuossa päivänä eräänä kun huomasin Omakannassa sisätautien lausunnon - ihmetellen menin lukemaan sen ja olin siltä istumalta valmis siirtämään reumahoitoni tänne Lahteen. Olen siis jonossa HUS reumalle, HUSsiin oli myös mennyt lähete endokrinologian polille, joka ei kuitenkaan ottanut lähetettä hoitaakseen, vaan käänsi sen tänne Lahteen reumalle. Eivät siis endolla huomanneet, että minulla on lähete reumalle myös HUSiin. Tämä Lahden reumalääkäri oli selvittänyt sitten asiaa perinpohjin, tietenkin ihmeissään, että mikä juttu tämä on, kun reumalla ei ole edes tämmöistä potilasta kirjoilla. Tämä ihana lääkäri oli tilannut paperini OYSsista ja paneutunut asiaan kunnolla. Lausunto oli vielä kirjoitettu niin lempeästi, saatteella: "paperia tuli melkoinen nivaska, arkistoidaan ne jos mahdollisesti potilas jossain vaiheessa siirtyy hoitoon Lahteen". Suositteli minua ottamaan myös yhteyttä Lahden reumahoitajaan. Uskomattoman ihanaa toimintaa ja kuten sanoin olin melkein valmis siltä istumalta siirtämään hoitoni MCTD:n osalta tänne Lahteen. Luin myös, että täällä Lahdessa on entisen Heinolan reumasairaalan lääkäreitä eli ammattitaitoa on. Odotan nyt kuitenkin, mitä tapahtuu kesäkuussa HUSin reumalla. 

Kävin myös ensimmäistä kertaa Päijät-Hämeen keskussairaalassa (PHHYKY) lääkärin vastaanotolla.

Ihanan lääkärin ja hoitajan kohtasin. Pyörin sairaalan aulassa ihan pihalla ja mietin siinä itsekseni ja laskeskelin myös, että monesko sairaala tämä on jossa pyörin ihan pihalla. Aika mones. Äkkiä ne käytävät tulevat tutuiksi - paitsi OYSin käytävät, siellä eksytin itteni 8 hoitovuojen aikana aika monta kertaa oikoreittejä kulkiessani. 

Ootan helemikuuta. Luin että täälä Lahen seuvula koronarokotteet alettas antaan riskiryhymäläisile helmikuusa. Tuntuu, että ei ennää millään jaksais oottaa - vieteri on viritetty siihen, että saan nuo kaksi pistosta. Toki maski naamala pittää edelleen kulukee, mutta ehkä tämä ihimisen kohtaamisen peleko häviää rokotteen myötä.

                                        - sanoisinko sairasta -

Ps. Keveämpää jutustelua Facebook: Sanoisinko sairasta

Muutoksen tuulia maskin takaa

Korona sitä, korona tätä. Maskin takaa, paniikki ilman maskia. Kiukku ihmisiä kohtaan, jotka ei yhtään väistä vaikka maski naamallani onkin. Halu mennä ihmisten ilmoille - pelko olla ihmisten ilmoilla. 

Elämä jatkuu maskilla tai ilman ja isoja liikkuja tulee tehtyä vaikka maski naamalla onkin. 

Olen kuukausitolkulla halunnut päivittää niin Facebookin 'Sanoisinko sairasta' ja tätä blogia 'Sanoisinko sairasta', mutta halun tasolle se on jäänytkin. Nyt päätin kaikessa muutos innossani, että alan kirjoittaa samat jutut tähän blogiin kuin FB:nkin eli toivottavasti tekstiä tulee nyt sitten useammin ja teillekin, jotka ette Facebookissa notku, niin pysytte perässä mitä kuuluu 'Sanoisinko sairasta' maailmaan.

Tästä se lähtee - uusi lehti elämässä:

Kattelin tuosa harjun päälä, kun juna kirjaimellisesti halko maisemaa. Näkymä oli ku suoraan VR:nmainoksesta. Aika hieno näkymä olikin. Päijät-Häme, Lahti, Salpausselän harju... Mettäkangas. Siinä muuten pääsi käymään niin, että meistä tuli Ihmeen kanssa Lahtelaisia. Siis mitä? Siis kyllä! 

Muutamia viikkoja ennen muuttoa tapasin Veitsiluodon makeavesialtaalla belgialaisen nuoren miehen, joka oli lähtenyt vuodeksi reissuun vanhalla VW Kleinbussilla... ihan iteksiin. Siinä puhellessamme mieleen hiipi haikeus, kyllä määkin olin joskus aika rohkea kun au-pairiksi lähin, mutta noin rohkea kuin tuo nuori mies en ole koskaan ollu. Mutta vähän rohkeutta jäljellä, kun tohittiin muuttaa.

Inhoon muuttamista, ensin sitä muka käy tavaroita järjestelmällisesti läpi, laatikoihin, kierrätykseen ja lajitellen roskiin - kun kerran on aikaakin. Lopulta aika loppuu kesken, tavarat ei lopu, vaan niitä ilmestyy kaappien pohjalta lisää ja lisää. Ja me jumaliste asuttiin kaksiossa! Tilaihme kaksio sanon minä! Aivan hirviä muuttostressi! Tämän muuton Kemistä Lahteen hoiti muuttofirma ja hyvin hoitiki. Jatkossakin - jos jonnekin muutetaan - niin itse muuton saa tehdä ammattilaiset. Varppina saa. Ehkä pari kassia ja pussia saatto tulla omaan autoon.

Muuttohan tarkoittaa melkoista härdelliä myös kaikkeen mikä liittyy sairauksien hoitoon. Keuhkokontrollit siirtyy HUS:in piiriin, reuma eli         

MCTD oletettavasti myös, vaikka Lahdessa kuulemma on hyvä reumapkl. Kaikki muu hässäkkä Länsi-Pohjasta turvakokeineen siirtyy sitten Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän PHHYKY alaisuuteen.

Toistaseksi homma pelittänyt hyvin, turvakokeiden lähete kirjattu labraan ja eka labrakokeet otettu, influenssapiikki ja osteoporoosilääke pistetty, yksi resepti vaihdettu ja kaikki järjestyi kahdella puhelulla, olisi varmasti järjestynyt yhdelläkin, mutta en kaikkea asiaa tiennyt yhteen puheluun. Pääterveysasemalle löysin muutamin mutkin - ei se auta jos navigaattori huutaa vieressä, että käänny, jos se sanoo sen liian myöhään. Sitähän painelee risteyksen ohi niin, että raikaa.

Tuli tosi hyvä mieli, kun OYS:n keuhkolääkäri soitteli vielä perään, laittoi reseptiasiat kuntoon ja toivotteli hyvää jatkoa, sanoen vielä, että heille voi aina soittaa, kunnes hoidot HUSin piirissä alkavat rullaamaan. PAHin hoito toimii nykyään OYSissa erittäin hyvin, kontrolleissa tapaa säännöllisesti keuhkolääkärin yhtä aikaa kardiologin kanssa ja kolmestaan keskustellaan omasta tilanteesta - ilman kiireen tuntua. Itseasiassa OYS keuhkopkl:n toimintaa ei voi moittia ja lääkäri Terttu Harju kuuluu ehdottomasti niihin lääkäreihin, jonka hoidon alaisuudessa on ollut turvallinen olla. Hän kuuntelee, selittää ja perustelee. HUSiin lähtenyt siirtolähete tuli mullekin jo tietona. Reumalta ei ole perään soiteltu.

Lapin kokemustoimija ei sitten ole enää Lapin kokemustoimija, mutta kokemustoimija kyllä. Lämmin kiitos Lappiin eri toimijoille - kiitos kun olette uskoneet minuun kokemustoimijana ja olen saanut kokeilla siipiäni eri tavalla mitä erilaisemmissa tilaisuuksissa.

Te jotka etelästä olette minua keikoille kaipailleet, niin täällä ollaan - tunnissa pääsee aika pitkälle ja moneen suuntaan eli kunhan tämä korona-kele vielä joskus hellittää, niin minut saa nyt huomattavasti helpommin näilläkin leveysasteilla ihan livenäkin paikan päälle. Toistaseksi mennään kuitenkin verkossa. 

Laittakaapa ylös päivämäärä 11.11. klo 18.00 silloin ollaan Hengitysliiton Elämää muutoksessa: Tummilla teillä; uraputkesta eläkeläiseksi ja mitä sitten tapahtui. Tästä linkistä lisäohjeita kuinka pääset osallistumaan verkkoluennolle: https://www.hengitysliitto.fi/…/elamaa-muutoksessa-tummilla…

Nyt tämä kemiläinen Lahes lähtee tyttöjen kanssa ulos. Olen jo uskaltautunut laskeutumaan harjua alas ja päässyt takaisin ylöskin, täällä on muuten aivan hulppeita polkuja mäntymetsässä kulkea. Vaatetuksen kanssa pitää vielä harjoitella, nyt ei olla enää Perämeren pohjukassa, vaikka käväs ne täälläkin lumet maassa. Paino sanalla käväs. 

Ai niin, me ollaan ihan turisteja vielä, joka kerta kun ajetaan hyppyritornien ja radiomastojen ohi ollaan ihan että: "Ei vitsi nuo on hienon näköset!" 

On kiva olla Lahesa! Kiitos Kemi - teki hyvvää käyvvä kotona! Matka jatkukoon!

- Sanoisinko sairasta-

#lahti #päijäthäme #salpausselkä #metsäkangas #perämeri #OYS #keuhkopkl #MCTD #PAH #reumapkl #keuhkofibroosi #kemiläinenlahes #PHHYKY #sanoisinkosairasta #maskintakaa #muuttostressi # verkkoluento #tummillateillä #hengitysliitto #uraputkestaeläkkeelle #influenssarokote #osteoporoosipiikki #kokemustoimija #kokemustoimintaverkosto #kiitosKemi #kiitosLappi

Kun Koronakammo iski

"Jos lähdet reissuun, voi olla että palatessasi tapat vielä jonkun." Tämän tasoista tyhmää syyttelyä on pahimmillaan keskustelupalstojen jutut, jotka koskevat Koronaa ja vähissäpä ne muut keskustelunaiheet näinä päivinä ovat. Liityn joukkoon.

Koronakammo iski minuunkin. Mun pitäis olla Oulussa tutustumassa Lapin kokemustoimintaverkoston ohjausryhmän mukana 'Vaikuttavaa kokemustoimintaa' -hankkeeseen ja Oulun Olka -toimintaan, mutta minäpä oonki kotona, kirjottamassa vuoden hiljaiselossa ollutta blogiani. Kävin muuten katsomassa blogini tilastoja, ja teitä lukijoita on ollut tänäänkin ja eilen ja toissapäivänä... Anteeksi kovin vanhat juttuni.

Kuin huomaamatta huoli Koronan leviämisestä on hiipinyt alitajuntaan, käsiä on tullut pestyä ihan uudella intensiteetillä ja leukaperien tuumailuhieronta on vähentynyt minimiin. Kuulin aamulla, että ensimmäinen tartunta on napattu kiinni Haaparannalla, se on jo aika lähellä se. Mielessä kävi, että viikko sitten kävin Hapitsulla. Kuinkas kauan se itäminen kestikään?

Junalla Ouluun ja takaisin Kemiin, kenties täynnä jos jonkinmoista nuhanenällä matkaajaa, kenties monenkin maan läpi kulkenutta reissaajaa kirvoitti päätöksen jäädä kotiin. Väittäisin kuitenkin, että päätös on harkitusti tehty, ei paniikissa. Vaikka inhoankin jo sovittujen asioiden viimetinkaan perumista.

Mm. keuhkosairauksia sairastavalle tällaiset keuhkoihin iskevät möröt ovat todellisia mörköjä, kuten muillekin kenellä vastustuskyky on alentunut. Pyrin kuitenkin pitämään pari päivää sitten tapaamani keuhkolääkärin neuvot mielessä: hyvä käsihygienia, metrin väli flunssaiseen ja vältä massatilaisuuksia jos mahdollista. Junassa matkustaminenhan on massatilaisuus?

Mutta! Muistetaan nyt kuitenkin, että meidän tehtävä kroonisesti sairastavina on ottaa vastuu omista tekemisistä, ei muiden. Jos pelottaa pysy kotona, älä syyllistä sitä joka haluaa liikkua ja mennä.

Tuleepahan tuo orpona seisonut desifiointi-aine viimeinkin käytettyä.

Missä on peukalo?

"Missä on peukalo? Missä on peukalo? Täällähän minä! Täällähän minä! Mitä sulle kuuluu? Kiitoksia hyyvää! Mennään pois! Mennään pois!" rallattelee rakkaan ystäväpariskunnan mies. "Epäreilua!" kiljasen, "Vaihetaan laulua!" vaajin.

"Pää, olkapää, peppu, polvet, varpaat!"

Kuten moni teistä tietääkin mulla MCTD:n oireistoon kuuluu rankka Raynaud'n oireyhtymä eli valakosormisuus eli onneton ääreisverenkierto, ja sormia on amputoitu aina vuojesta 2005 lähtien. (Olen aiheesta kirjoittanut aiemminkin mm. Raynaudn' ilmiö.) Kevväälä 2018 oli taas eessä uuet operaatiot, kun vuosia oireilleet vasemman nimetön ja oikean keskari piti operoija luutulehuksen eli osteomyeliitin takia. Yhen yön sairaalareissu muuttu kuukauen sairaalasa makkaamiseksi, tuskaksi, ja hermojen kiristelyksi.

OYS:sta laitettaisiin mieluusti pihale kohta sormioperaation jäläkeen, mutta mää kieltäyvyn lähtemästä kottiin samana päivänä. Kun mulla loppuu puudutus, se ei palion varottele, vaan sen loppuu kun katkasijaa kääntäs. Kellään ei oo ennää kivvaa uudutuksen loppuesa tuosa Oulun ja Kemin välilä. Näinkin on käyny. Niinpä jääräpäisesti ilimotan, että kivut pittää olla hallinnasa, ennenkuin mää lähen mihinkään. Kaukaa viisas.

Piti revisioida vaan vähän, sen verran, että saahaan sairas luu pois - noin kynnenmitta. Yritin kyllä sanoa, että ottakaa mieluummin vähän enemmän. Operaatio meni hyvin. Mut siirrettiin OYS:n Avohoitotalon heräämöön tarkotuksela, että seuraavan päivänä, aamupäivästä, lähen kottiin. Kun hoitaja otti mut vastaan hän sanoi, että heti kun tulee ensimmäinen tunne kivusta, niin soita hänet paikalle. Minä soitin, ja kipulääkettä tuli. Paitsi ettei se auttanu. Ja eiku lissää kipulääkettä, kovempaa kipulääkettä, ja mikkään ei vaan auta. Mää olen helevetin esikartanosa sen kivun kans. Hoitaja sannoo tekevänsä kaikkensa, että mun olo helpottuu. Se mennee aikunenkin nainen aika veteläksi sellasen kivun kans. Mää tärisin ja hikkoilin. Naamaa kirjavoitti räkä ja kyyneleet. En uskaltanu liikahtaa pyyhkiäkseni naamataulua - hädin tuskin uskalsin hengittää. Se hoitaja pyyhki. Mun olis pitäny tunnistaa se kipu, mutta tää oli potenssiin sata.

Aamula mut laitettiin kipupumppuun kiini ja siirrettiin osastole 6 A. Sielä selevis, miks mua sattu niin palion. Operoidut sormenpäät oli menny kuolioon yön aikana. Voi ku olisivat ottaneet enemmän. Se hoitaja jäi mieleen. Hän oli oikeesa paikasa, ja mun kantilta katottuna oikeaan aikaan.

Taas leikkuriin, ja taas otetaan vähän. Vasemman nimetön alako paraneen. Normaali, leikkauksen jäläkeinen kipu on mulla hirveimmillään parin ensimmäisen vuorokauden ajan, sitte alakaa hellittään, ja pikkuhiliaa seleviää jo tablettimuotosila kipulääkkeilä. Mutta oikeepa ei paranekkaan. Sormi on tulehtuneen näkönen, ja erittää kaikkea ylimäärästä. Taas leikkuriin... tännään ei ehitäkkään operoida - operoijaan huomena ja sitä rattaa.

Mulla on vähän kurkku kippee, sanoin hoitajale. Kohta hoitaja kiikuttaa näytetikkua, ja sannoo, että otetaan varuiks influenssa-testi. Pian mua viiään eristykseen, A-influessa. Samaan rykäsyyn antibioottiripuli. Voi kakka - kirjaimellisesti.

Jossain vaiheessa lääkäri passittaa mut kottiin. Hän on vakkaasti sitä mieltä, että keskarin tynkä saattaa parantua. Yritin kyllä kyseenalaistaa asiaa, kun näin itte että sormenpää on jo nekroorissa, mutta mää halusin itekki jo kottiin. Kun tikit otettiin pois, haava repsahti auki, ja ylläri-ylläri mää olin taas 6A:lla. Voi hoitajien ilimeitä, kun ilimestyin osastole. 'Taasko sää tänne jouvuit?' Näki, että heitäki harmitti mun puolesta. Kun lääkärit pohtivat mistä amputoijaan, ilimotin, että nyt koko tynkä veke, ennää ei säästellä. Piste. Ei säästelty.

Suurela lämmöllä muistan hoitajia ja lähihoitajia OYS 6A:lla. Kaiken te kestätte! Kiitos Sinule ihanale laitoshuoltajale, kun teit mulle aina iltavuorosa ollessas iltapalale kaakaon lämmitettyyn maitoon. Näit sen vaivan, että kävit erikseen lämmittämäsä maijon mikrosa - pyytämättä. Aina kun olit iltavuorosa, mulla oli maitokaakaota. Kyllä ne lääkärikki parhaansa teki!

Jäläkikätteen muistin, että mulle on tehty 2011 Tampereela ns. kapillaroskopia-tutkimus. Lääkärin lausunnosa lukkee, että 'kauttaaltaan löydökset ovat epänormaalit.'. Jos tuon olisin muistanu, niin, ehkä sillon olisivat pätkineet kerrala enemmän. Jos ja jos.

Kuukauen sairaalasa makkaamisen jäläkeen voimat oli loppu. Jopa minä tajusin, että on aika hengähtää ja kerätä voimia. Kessään mennesä käjet alako olla jo hyväsä kunnossa. Sormijumppari kävi muutamaan otteeseen treenauttamassa käsiä ja tynkiä, ja apuvälineitä tuli kasa lissää. Vielä piti saaha akan voimat pallautuun, ja pallautuhan ne. Viime kesä oli ihan paras kesä. Nautin elämästä silimät vilikkuen. Rakkaat Ystäväni, kiitos kun olette! Kiitos, kun saan olla ihan vaan minä. "Rockin' in the Free World". Tein asioita joita en ollu ennen teheny tai en ole pystyny vuosiin tekemään. Ensimmäistä kertaa n. 15 vuoteen pystyin uimaan, kun ei ollu niitä haavoja käsisä. Aattelin, että syksylä saatan pian päästä uimahalliinkin. 

Viikko sitten multa otettiin oikean käden peukalonkynsi pois. Haava ja krooninen tulehus kynnen alla.