Ensimmäinen vuosiomavastuu napsahti nollille jälleen kertalaakista, kun kävin hakemassa lääkkeitä. Toisesta lääkkeestä hain 3 kk:n annoksen ja toisesta 1 kk:n. "Jos yhden pakkauksen arvonlisäverollinen vähittäishinta on toimitushetkellä korkeampi kuin 1000 euroa, kerralla korvattava lääkemäärä on kuitenkin enintään 1 kuukauden hoitoaikaa vastaava määrä." kertoo Kela. Tämä ns. kalliin lääkkeen säännös tuli voimaan vuosi sitten. Positiivisuutta tälle vuotta toi lääkekaton lasku, vuonna 2018 vuosiomavastuu oli 605 euroa, ja kuluvana vuonna 572 euroa. Säästö se on pienikin säästö. Se säästö meni kyllä ruokakauppaan samoin tein. Loppuvuoden korvattavista lääkkeistä maksan 2,50€/lääkeostos. Kaikki reseptilääkkeet eivät kuitenkaan ole korvattavia. Itselläni on tällä hetkellä neljä (4) reseptilääkettä, joihin ei tule Kela-korvausta. Omat lääkekulut ovat karkeasti laskettuna n. 2.000 euroa/vuosi. Tämä summa sisältää korvattavat ja ei korvattavat reseptilääkkeet ja käsikauppa, johon kuuluu mm. haavanhoitotuotteet. Onnekseni saan myös eläkettä saavan hoitotukea, se on iso apu näiden kustannusten maksussa. Pieni ristiriita on siinä, että käsikaupan puolella ei korvattavat lääkkeet saisi halvemmalla, mutta hoitotukea varten hyväksytään vain reseptillä haetut lääkkeet.Alan kerryttämään myös terveydenhuollon asiakasmaksukattoa joka pysyy ennallaan ollen 683 euroa/vuosi. Tuohon summaan sisältyy mm. käynnit terveyskeskuslääkärillä, sairaalahoito, poliklinikkakäynnit, päiväkirurgia, sarjahoito, yksilökohtainen fysioterapia jne. Hammashuolto ei kerrytä maksukattoa. Terveydenhuollon maksukaton täyttyminen täytyy seurata itse, ja vapaakortti haetaan siitä laitoksesta missä maksukatto on täyttynyt. Vapaakortti ei vapauta ihan kaikista maksuista, lyhytaikaisesta laitoshoidosta maksetaan alennettu hinta.
Matkakorvauksen omavastuu nollautui myöskin, ja taas lähdetään kerryttämään yhtä maksukattoa, joka matkakorvausten osalta on 300 euroa/vuosi, ja yhdensuuntaisesta matkasta maksat enintään 25 euroa. Alle 25 euron matkat kerryttävät vuotuista maksukattoa, eli ne kannattaa muistaa aina hakea Kelasta. Kun maksukatto on täynnä, et maksa loppuvuoden matkoista mitään.
Kyllä tässä taas kerrytettävää riittää, omavastuita n.1.600 € ja siihen päälle n. 1.400 € korvaamattomat lääkkeet ja käsikauppa eli n. 3.000 euroa/vuosi. Omat ajatukset ovat vähän kaksijakoiset. Ymmärrän oikein hyvin, kuinka hyvä meidän sosiaaliturvamme edelleen on, mutta kun on itse elänyt tilanteessa, että on valittava hakeeko lääkkeitä vai käykö kaupassa, vai joutuuko jättämään kummankin väliin, niin ei tämä meidän systeemimme mikään aukoton ole. Kannatan ajatusta vuosiomavastuiden yhdistämisestä. Ymmärrän myös oikein hyvin, että tuo maksamani 3.000 euroa vuodessa on vain murto-osa siitä paljonko minä oikeasti kustannan. Kallis itselleni ja kallis yhteiskunnalle. Aina vaan.
YK:n ihmisoikeuksien julistuksessa, 25. artiklassa sanotaan selkeästi: 1. Jokaisella on oikeus elintasoon, joka on riittävä turvaamaan hänen ja hänen perheensä terveyden ja hyvinvoinnin, ravinnon, vaatetuksen, asunnon, lääkintähuollon ja välttämättömän huollon osalta. Jokaisella on myös oikeus turvaan työttömyyden, sairauden, tapaturman, leskeyden ja vanhuuden sekä muun hänen tahdostaan riippumatta tapahtuneen toimeentulon menetyksen varalta.
Paljon sairastava ei ole valinnut osaansa. Hän on menettänyt yhden ihmisen tärkeimmistä ihmisoikeuksista - terveyden. Meillä kaikilla on oikeus ihmisarvoiseen elämään.
Minulla luvut ovat samaa luokkaa. Säästän koko edeltävän vuoden lääkekattoon. Onneksi on alin vammaistuki ja kuntoutusraha opintoihin. Lisäksi verotuksesta saa pois jos on oikeutettu invalidivöhennykseen ja/tai alentuneeseen veronmaksu kykyyn (lääke/sairaala/matkakustannukaet) ovat isot suhteessa tuloihin. On myös oikeutettu täydentävään toimeentulotukeen tai hoitotukeen liittyen mikä on ensisijainen tulo. Kaikesta en edes varmaan tiedä :D Onhan se turhauttavaa kun kaikki maksaa, mutta ilman tukia/korvauksia/suomen sosiaalijärjestelmää vanhenpani olisivat olleet konkassa jo ennen kun täytin 5vuotta :D Ja oma tulevaisuus romutettuna jos olisin vammautunut/kupsahtanut jo lapsena. Ärsyynnyn kyllä usein vaikka olenkin samalla myös kiitollinen, se on varmaan luonnollista. Samalla sympatiat menee niitä kohtaan, jotka eivät saa mitään kelakorvattuna ja tappelevat hoidostaan (mt-sairaudet, harvinaiset sairaudet). Joskus olen iloinen kun oma diagnoosi on selkeä ja saan kaikki tarvittavat asiat. Eräs ystäväni sai Kelalta hylyn biologiselle lääkkeelle (yksi piikki maksaa 3500e×12 joten ymmärrettävästi lääke jää saamatta), jonka jälkeen maksoin mukisematta lääkeomavastuuni (sain sentään erityiskorvauksen kuten aina). Itse opiskelen sosiaalialaa ja on mielenkiintoista olla sekä asiakas, että tuleva työntekijä. Näen kummatkin puolet. Mutta inhimillisesti joskus olen surullinen kun juuri minulta menee 3000e vuodessa sairauteen (vaika todellisuudessa ne ovat valtion rahaa, ei minun tienaamani rahaa, koska en ole töissä). Mutta yritän parhaani, että voisin antaa joskus osan takaisin sitä mitä olen 2-vuotiaasta asti saanut.ollessani ulkomailla olen tosi ylpeä Suomesta, vaikka täälläkin on moni asia joia voi mennä väärin/voi tippua kuiluun, josta kukaan ei ota koppia. Haluan tulevassa työssäni auttaa ettei kukaan sinne tipahtaisi.
VastaaPoistaTosi kiva blogi sinulla ja alankin seuraamaan! Anteeksi pitkä ja sekava kommentti, tuli vaan monia ajatuksia mieleen enkä ehtinyt selkiyttää niiyä tekstiin (ehkä havaitaee ristiriidan harmituksen ja kiitollisuuden välissä) :) Itse menen tällä viikolla keventämään kukkaroani apteekkiin :D
Heippa - kiva kun tulit kommentoimaan. Ymmärrän täysin tuon ristiriidan ja kiitollisuuden. Itse hulahdin aikanaan kaikkien turvaverkkojen läpi. https://yle.fi/uutiset/3-10562168?utm_source=facebook-share&utm_medium=social&fbclid=IwAR3iGllczIjprfmbrtmpLDOAopS4yGMFGavfQ5_-bIKw8E2YFuc7apWOBzY Nyt kun sieltä syvältä on noustu, olen tavattoman kiitollinen ja ylpeäkin, että nykyään jo siinä tilanteessa, että pystyn tuon vuosiomavastuun säästämään lääkkeiden osalta - vanhempien lompakolla on käyty, ja maksusitoumuksia haettu. Itse kuulun siihen joukkioon, joka on aina maksanut verot sen isommin kitisemättä, ja nykyään en kitise yhtään, kun tiedän, että maksamani osuus ei kata murto-osaakaan siitä kuinka paljon minä maksan yhteiskunnalle.
PoistaIhana, että olet siinä kunnossa, että voit opiskella, oma taustasi tuo varmasti hyvää näkemystä tulevaan työhösi. <3