Vuosiomavastuiden viidakossa

Keveällä lompakolla lähdin apteekista ostoksieni kera. Uusi vuosi on monellakin tapaa uuden alku ja vanhan nollaus, kroonisesti sairaalle ainakin vuosiomavastuiden suhteen.

Ensimmäinen vuosiomavastuu napsahti nollille jälleen kertalaakista, kun kävin hakemassa lääkkeitä. Toisesta lääkkeestä hain 3 kk:n annoksen ja toisesta 1 kk:n. "Jos yhden pakkauksen arvonlisäverollinen vähittäishinta on toimitushetkellä korkeampi kuin 1000 euroa, kerralla korvattava lääkemäärä on kuitenkin enintään 1 kuukauden hoitoaikaa vastaava määrä." kertoo Kela. Tämä ns. kalliin lääkkeen säännös tuli voimaan vuosi sitten. Positiivisuutta tälle vuotta toi lääkekaton lasku, vuonna 2018 vuosiomavastuu oli 605 euroa, ja kuluvana vuonna 572 euroa. Säästö se on pienikin säästö. Se säästö meni kyllä ruokakauppaan samoin tein. Loppuvuoden korvattavista lääkkeistä maksan 2,50€/lääkeostos. Kaikki reseptilääkkeet eivät kuitenkaan ole korvattavia. Itselläni on tällä hetkellä neljä (4) reseptilääkettä, joihin ei tule Kela-korvausta. Omat lääkekulut ovat karkeasti laskettuna n. 2.000 euroa/vuosi. Tämä summa sisältää korvattavat ja ei korvattavat reseptilääkkeet ja käsikauppa, johon kuuluu mm. haavanhoitotuotteet. Onnekseni saan myös eläkettä saavan hoitotukea, se on iso apu näiden kustannusten maksussa. Pieni ristiriita on siinä, että käsikaupan puolella ei korvattavat lääkkeet saisi halvemmalla, mutta hoitotukea varten hyväksytään vain reseptillä haetut lääkkeet.

Alan kerryttämään myös terveydenhuollon asiakasmaksukattoa joka pysyy ennallaan ollen 683 euroa/vuosi. Tuohon summaan sisältyy mm. käynnit terveyskeskuslääkärillä, sairaalahoito, poliklinikkakäynnit, päiväkirurgia, sarjahoito, yksilökohtainen fysioterapia jne. Hammashuolto ei kerrytä maksukattoa. Terveydenhuollon maksukaton täyttyminen täytyy seurata itse, ja vapaakortti haetaan siitä laitoksesta missä maksukatto on täyttynyt. Vapaakortti ei vapauta ihan kaikista maksuista, lyhytaikaisesta laitoshoidosta maksetaan alennettu hinta.

Matkakorvauksen omavastuu nollautui myöskin, ja taas lähdetään kerryttämään yhtä maksukattoa, joka matkakorvausten osalta on 300 euroa/vuosi, ja yhdensuuntaisesta matkasta maksat enintään 25 euroa. Alle 25 euron matkat kerryttävät vuotuista maksukattoa, eli ne kannattaa muistaa aina hakea Kelasta. Kun maksukatto on täynnä, et maksa loppuvuoden matkoista mitään.

Kyllä tässä taas kerrytettävää riittää, omavastuita n.1.600 € ja siihen päälle n. 1.400 € korvaamattomat lääkkeet ja käsikauppa eli n. 3.000 euroa/vuosi. Omat ajatukset ovat vähän kaksijakoiset. Ymmärrän oikein hyvin, kuinka hyvä meidän sosiaaliturvamme edelleen on, mutta kun on itse elänyt tilanteessa, että on valittava hakeeko lääkkeitä vai käykö kaupassa, vai joutuuko jättämään kummankin väliin, niin ei tämä meidän systeemimme mikään aukoton ole. Kannatan ajatusta vuosiomavastuiden yhdistämisestä. Ymmärrän myös oikein hyvin, että tuo maksamani 3.000 euroa vuodessa on vain murto-osa siitä paljonko minä oikeasti kustannan. Kallis itselleni ja kallis yhteiskunnalle. Aina vaan.

YK:n ihmisoikeuksien julistuksessa, 25. artiklassa sanotaan selkeästi: 1. Jokaisella on oikeus elintasoon, joka on riittävä turvaamaan hänen ja hänen perheensä terveyden ja hyvinvoinnin, ravinnon, vaatetuksen, asunnon, lääkintähuollon ja välttämättömän huollon osalta. Jokaisella on myös oikeus turvaan työttömyyden, sairauden, tapaturman, leskeyden ja vanhuuden sekä muun hänen tahdostaan riippumatta tapahtuneen toimeentulon menetyksen varalta.

Paljon sairastava ei ole valinnut osaansa. Hän on menettänyt yhden ihmisen tärkeimmistä ihmisoikeuksista - terveyden. Meillä kaikilla on oikeus ihmisarvoiseen elämään.

Ymmärrystä etsimässä

Viisaat ihmiset ovat korvaamattomia. Kykyä ymmärtää, ja ymmärrystä antaa toisille tilaa olla. Olenpa saattanut suustani päästää toiveen, että jonain päivänä löytäisin itsestäni, edes hitusen, sitä samaa viisautta mitä heillä on. Pitkä on matka.

Vuosi 2018 oli varsin tunnerikas, suorastaan tunteiden ilotulitusta. Hiipivät hikikohtaukset toivat mukanaan myös tunneskaalojen nousun ja laskun potenssiin kymmenen. Muutama vuosi sitten vielä hyvinkin seesteinen nainen on muuttunut helposti itkeväksi, sadasosasekunnissa täyteen raivoon nousevaksi, ja välillä syvissä, mustissa vesissä uivaksi hormonihirviöksi. Kärsivällisyyttä, jos sitä nyt ei ollut ennenkään, ei ole jäljellä enää minkään vertaa. Äkänen pikkunen akka. Mutta ei hätää, google tietää kertoa, että maksimissaan tämä vaihe kestää vain n. 20 vuotta. Mielenkiintoisia aikoja odotettavissa. Jos elät keski-ikäiseksi itket ja hikoilet.

Vuosi oli melkoinen pienoiselämä. Alkuvuoden, minulle normaalia suuremmat fyysiset ongelmat pakkorauhoittivat tekemiseni. Ne selätettyäni ja voimien palauduttua, kesä kääntyikin olemaan täynnä naurua ja elämän iloa, valmistellen varsin haastavaan syksyyn.

Olen kohdannut ja päästänyt irti, luopunut, muuttanut mieltäni, surrut, itkenyt, nauranut, ollut liian kovaääninen ja tanssinut keuhkot vinkuen. Olen antanut anteeksi, ja pyytänyt anteeksi. Kohtaamani ihmiset ovat jokainen jättäneet jonkinlaisen jäljen, ja yritän ottaa opikseni. Kauheeta oppimista tämä elämä. Syksyn paahdoin keikkaillen, ja noihin pitkiin siirtymiin paikasta A, paikkaan B mahtui ajatus jos toinenkin.

Muutin mieltäni. Päätin joitakin vuosia sitten, että en halua vierelleni ketään kulkemaan. Liian hankalaa. Itsekseen oleminen taas ei ole koskaan ollut minulle erityisen hankalaa, joten ajattelin kulkevani yksikseni lopputaipaleeni. Muutin mieltäni. Siispä reippaasti tulta päin. Että sydän pitäisi taas laittaa peliin. Pelottavinta ikinä. Aika näyttää mitä tuleman pitää.

Kohtasin katkeruuteni. Aikoinaan terveyden pettämisen myötä työpaikan menetys, ja taloudellinen katastrofi. Minuuden täydellinen hajoaminen. Kohtaan 14 vuotta myöhemmin entiset työkaverini. Tuttuja kasvoja, lämpimiä halauksia ja naurun remakka. Kaikki katkeruus valui pois. Miksi minä olisin katkera siitä, että sain näiden mainioiden ihmisten kanssa tehdä töitä ja nauraa? Monen tie vienyt uusille urille, mutta ehkä me sittenkin olimme hetken 'yhtä suurta perhettä'. Minä mukaan lukien.

Päästänyt häpeästä irti. Tehokkain tapa päästä häpeästä irti, on sen julkistaminen valtakunnan mediassa. Raskasta kaivella, vapauttavaa, kun ei tarvi enää salata. Päästänyt irti myös joistakin ihmisistä, hyvää matkaa heille.

Hetkittäin luulen päästäväni suustani jopa ihan viisaita, ja tovin luulen ymmärtäväni jotain. Viisautta, sitä elämän sellaista, kuten 'jos ei vanhene on kuollut'. Seuraavassa hetkessä joutuu toteamaan, että höpönlöpö, aivan pentu edelleen.

'Sinä olet liekkisi löytänyt', sanoi ystäväni, kun puhuimme kokemustoimijuudesta: rehellisyyttä, vastuuta, itsensä likoon laittamista ja intohimoa. Sama pätee kait rakkaudessa. Mutta kyllä se välillä korventaa. Menen parvekkeelle.

Kiitos teille kohtaamani ihmiset menneestä vuodesta, ja opeista. 

Avoimin silmin uuteen vuoteen 2019. 

Don't stop believing!