Pääsin mukaan Lapin AMK:n 'Hoitotyön simulaatiot näkyviksi' -projektiin (HoiSim) eli meistä kurssilaisista koulutetaan simulaationäyttelijöitä sosiaali- ja terveysalalle. Ensimmäinen ryhmä on valmistunut keväällä 2016 ja minä olen mukana toisessa koulutettavassa ryhmässä. Ekaryhmässä suurin osa koulutettavista oli kokemustoimijoita, -kouluttajia ja -asiantuntijoita eli kuten aiemmin jo kirjoitin 'Kokemustoimijaksi' tekstissäni rakkaalla lapsella on monta nimeä.
Simulaationäyttelijä näyttelee potilasta tai asiakasta opiskelutilanteessa.
Kun näin ensimmäisen kerran ilmoituksen projektista ajattelin, että tuo on ihan mun juttu. Päättyvä Kokemustoimijakurssi ja alkava HoiSim menivät kuitenkin päivinä peräjälkeen, ja ajattelin, että en pysty. Siitä tulee liian rankka rupeama minun fysiikalle. Mutta sitten oli uskottava, kun joka tuutista sitä minulle tyrkytettiin - joku yritti kovasti kertoa jotain. Päätin uskoa, ja hyppäsin tähänkin kelkkaan.
Olen mennyt monen lääkärin ja hoitajan käsien läpi ja toisaalta taas olen saanut aivan liian vähän kontaktia sosiaalipuolen kanssa. Joskus tosin yksikin tapaaminen voi antaa tietoa enemmän kuin ikinä olisi uskaltanut toivoakaan. Suurin osa kohtaamisista on ollut vähintäänkin asiallisia, osa on ollut täysin mitäänsanomattomia ja huippuosaajat... vaatii jo oman tekstinsä heille.
Olin sairauteni alkuvaiheessa, kun minulla on unohtumaton kohtaaminen reumalääkärin kanssa. Yleensähän lääkäri kutsuu ovelta potilaan huoneeseen. Tämä lääkäri huusi huoneesta 'Peltonen'. Kulmakarvoja kohotellen menin huoneeseen. Lääkäri löhöää tuolissaan jalat pöydällä. Jalat pöydällä. Kenkien numero oli muistaakseni 45.
Lääkäri aloittaa tenttaamisen lapsista, onko niitä ja miksi ei ole. Muistelen kimpaantuneeni lääkärin syyttävästä asenteesta ja tokaisseeni, että vaikea niitä lapsia yksin on tehdä. Hän sai minulle niin ison herneen nenään, että lopetin kortisonin syönnin vuodeksi. Siitähän hän raivarin sai. Hoitaja teki parhaansa yrittäessään selittää, että lääkäri on kyllä loistava, mutta ei oikein osaa olla potilaiden kanssa. Kuulemma erinomainen lääkäri tutkimuspuolella.
Siinä vaiheessa, kun en enää päässyt lattialta omin avuin ylös oli pakko taipua aloittamaan kortisoni uudelleen, siinä vaiheessa oli lääkärikin -onneksi- jo vaihtunut. Ei mennyt tupakanpolton lopettaminenkaan ihan kivuttomasti, kun samaisen kengänpohjalääkärin lausunnossa lukee, että 'potilasta ei ole saatu motivoitua tupakanpolton lopettamiseen.' Kyllä se tupakanpolttokin sitten jossakin vaiheessa jäi - parin notkahduksen jälkeen.
Yle:n sivuilla oli juuri juttu kuinka 'Lääkiksessä treenataan näyttelijöiden avulla'. Mitä minulla on antaa vs. ammattinäyttelijä? Kokemus. Tieto.
Meidän HoiSim-koulutuksessa oli juuri ensimmäinen harjoitus sosiaalialan opiskelijoiden kanssa. Minä ja kurssikaverini teimme omamme täällä Kemi-Tornion AMK:ssa. Oppilailta saatu mahtava palaute valoi kyllä uskoa siihen, että tätä tarvitaan. "Oli mahtava harjoitella vaikeaa tilannetta turvallisessa ympäristössä."
Kevät 2016 on avannut minulle ovet ihan uusiin maailmoihin. Kokemustoimijakurssin ansiosta sain sysäyksen HoiSim-kurssille. HoiSim jatkuu. Uteliaana ja innosta kihisten odotan seuraavia kurssipäiviä.
Minne ihmeeseen tämä tie minut viekään? Jollakin omituisella tavalla nuoruuteeni haaveet toimittajan- ja näyttelijäntyöstä toteutuvat. Oman elämäni rokkitähtihän minusta on jo tullutkin.
"Maailman paras näyttelijä näyttelee itseään ja näytellessään itseään, se näyttelee näyttelijää."
- Tuomari Nurmio -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti