Lottovoittoa pukkaa. Tammikuun viimeisenä viikonloppuna Facebook toi eteeni muiston. Olin aloittanut 6 vuotta aiemmin Hengitysliiton järjestämän kokemustoimijakoulutuksen. Melkein päivälleen 6 vuotta myöhemmin aloitin työt kokemustoimijana Hengitysliitossa. Uskottava se on.
Paikka auki -ohjelma ja Hengitysliitto mahdollistivat minun elämäni lottovoiton. Kuten aiemmissa blogi-teksteissä olen kirjoittanut palo työn tekemiseen ei ole hälvennyt, vaikka aina välillä olen kuvitellut, että tyydyn osaani työkyvyttömyyseläkkeellä. Jostakin se kaipuu töihin kuitenkin nostaa päätänsä. Minun elämän taphtumat ovat muuttuneet työkaluiksi, joita hyödynnän omassa työssäni kokemustoimijana. Olen myös innoissani päästessäni ihan uusiin kuvioihin eli kolmas sektori avautuu nyt minulle uudesta suunnasta.
Joitakin vuosia sitten pääsin kokeilemaan siipiäni kesätöissä, täydellä päivällä ja jouduin toteamaan muutaman kesän jälkeen, että minun fysiikka ei kestä. Kouluttauduin kokemustoimijaksi ja simulaationäyttelijäksi vuonna 2016 ja olen saanut tehdä näitä töitä työkyvyttömyyseläkkeen sallimissa rajoissa. Siltikin toivonut, että tulisi vielä mahdollisuus testata kestääkö fysiikka säännöllisempää työrytmiä. Nyt se mahdollisuus tuli.
Mahdollisuus. Siitähän kaikki lähtee - mahdollisuudesta. Meille vajaakuntoisille ei ole itsestäänselvyys, että niitä mahdollisuuksia tulvisi ovista ja ikkunoista, saati sitten 51 vuotiaalle vajaakuntoiselle. Yksikin mahdollisuus voi riittää. Minun onneni oli se, että Hengitysliitto palkkasi vuosi sitten Paikka auki -ohjelman kautta kokemustoimijan töihin. Tätä kohtaa on pakko edelleen korostaa; palkkasi kokemustoimijan, kokemustoimija työnimikkeellä töihin. Edeltäjäni -Krista- teki työt siihen malliin, että minulle avautui myös mahdollisuus omaan vuoteeni.
Saatatte muistaa, että olin vuoden lopussa aika väsyksissä tekemästäni pienestä työpätkästä ja nyt uudelleen töihin. Mitenkä kuvittelen jaksavani nyt?
Ensiksi piti kartoittaa missä mittakaavassa minun kannattaa edes lähteä tätä kokeilemaan. Kela ja oma työeläkeyhtiö Varma olivat ne tahot, joista lähdin asiaa selvittämään. Edellisessä tekstissäni moitin Kelan sanamuotoja asiakkaalle, mutta nyt voin sanoa, että sain apua kummaltakin taholta ns. rautalankamallilla.
Järkevin vaihtoehto minulle olisi ollut tehdä työsopimus, jossa ansaintaraja olisi pysynyt työkyvyttömyyseläkkeen sallimissa rajoissa. En tiedä olisiko se edes ollut mahdollista, mutta se olisi tarkoittanut käytännössä sitä, että simulaatio ja muut -liiton ulkopuoliset- kokemustoimijakeikat olisivat jääneet vuodeksi tauolle.
Yksi vaihtoehto mitä mietin oli osatyökyvyttömyyseläke ja ansiotyö niiden rajojen mukaan. Tässä tapauksessa 50% työaika olisi mahtunut osatyökyvyttömyyseläkkeen ansaintarajoihin, mutta myös tämä vaihtoehto olisi rajannut keikat pois. Ratkaisevin tekijä oli kuitenkin se, että osatyökyvyttömyyseläkkeeltä ei palata täydelle työkyvyttömyyseläkkeelle sormia napsauttamalla. En tässä vaiheessa vielä tiedä kestääkö fysiikka vai ei, joten tämä vaihtoehto tuntui liian riskialttiilta. Jos kaikki menee hyvin, tämä voi kenties myöhemmin olla varteenotettava vaihtoehto.
Mitä jää jäljelle? Työkyvyttömyys- ja kansaneläkeen lepäämään laittaminen. Ne voi laittaa lepäämään maksimissaan kahdeksi vuodeksi, minimin ollessa 3 kk. Tämä suo mahdollisuuden kokeilla oikeasti työntekoa. Jos fysiikka romahtaa, niin ilman eri selittelyjä voin palata eläkkeelle.
Päädyin laittamaan eläkkeet lepäämään vuodeksi. Vielä piti päättää olisiko työaika 50% vai 60%. Yksistään 50% työaika ei olisi tuonut minkäänlaista taloudellista kannustinta. Päädyin siis 60% työaikaan. Tämä järjestely takaa sen, että voin myös keikkailla, jos voimia on. Toki tämän vuoden tärkein asia on hoitaa tämä pesti kunnialla läpi.
Talousasioita oli laskettava. Minulle oli tärkeää, että lompakkoon jää enemmän rahaa, mitä eläkkeestä jää. Ei mulla kyllä koskaan lompakkoon ole mitään jäänyt. Minä tulen antamaan voimavaroja vajaasta fysiikastani, en aio tehdä sitä pelkästään hyväntekeväisyytenä. Yllätyin suuresti kuinka pieneksi työveroprosenttini tippui verrattaessa eläkkeideni veroprosentteihin. En tahtonut uskoa todeksi uutta veroprosenttia, vieläkin epäilys kaihertaa mielessä. Toinen yllätys minulle oli se, että eläkettä saavan hoitotuki muuttui 16 vuotta täyttäneen (todellakin täyttäneen) korkeimmaksi vammaistueksi, joka on myös edellistä isompi. Joten on sanottava, että tämä on myös taloudellisesti kannattava, vaikka fysiikka joutuukin koville.
Oma jaksaminen on arvoitus. Koronasta on se hyöty, että etätyöskentelystä on tullut normaalia. Minäkin työskentelen suurimman osan etänä. Ilman etätyömahdollisuutta en varmaankaan olisi tähän edes uskaltanut lähteä. Minähän kirjoitin, että lottoavoittoa pukkaa. Joudun kuitenkin olemaan tarkkana itseni kanssa. Minulla on tapana kuvitella vähän liikoja voimieni suhteen ja kun oikein innostun, iskee myös työhöyry päälle. Aion uskoa kaveriani, joka sanoi, että sillä hetkellä, kun alan katsella kalenteria siihen malliin, että: "Tuon jos siirrän tuonne ja tuon taas tähän niin nippanappa ehdin sinne." niin sitten ollaan menossa railakkaasti yli sen oman jaksamisen.
Työviikko numero 2 takana. Pää on täynnä uusia asioita iloisessa sekamelskassa ja pari kertaa on pitänyt itseä komentaa "Nyt se kone kiinni." Ensi viikko tulee olemaan työntäyteinen. Hengitysliitto järjestää Suomen ensimmäisen Kokemustiedon viikon, jossa olen tiiviisti mukana, tämän lisäksi ohjelmassa on teemallista verkko tapaamista, puheenvuoro No Harm Bothnia -webinaarissa ja simulaatiota.
Toivon, että fysiikkani kestää. Haaveilen, että fysiikkani kestäisi niin hyvin, että voisin jopa harkita osatyökyvyttömyyseläkkeelle siirtymistä. Toivon edelleen, että yksi mahdollisuus voisi poikia toisenkin.
Onnellisuus kuplii sisälläni.
