Kivalo-opiston kurssivihkoa lukee kieli pitkällä, sivut täyttyvät merkinnöistä, tuo on kiva... kenties tuo, vai jotain ihan uutta?
Vuosi sitten kirjoitin blogissani (Harrastuksia) harrastuksista, jotka sitten jotenkin jäivät unholaan. Uimaan en koskaan päässyt, kun sormenpäät aukesivat jälleen. Joogan ja minun väliin tuli kaikkea muuta. Köh-köh.
Eipä hätää, nyt on uusien tuulien aika. (Rumpujen pärinää!) Aikuisbaletti. Kyllä, aikuisbaletti! Se on siinä. Tämä laji sopii varmasti minun jäykistyneelle fysiikalleni ja muljuaville nivelille keuhkoista puhumattakaan. Taisinpa olla jopa ensimmäinen ilmottautuja.Ennen ensimmäistäkään tuntia, jossain takaraivossa yrittää joku koputella, että ootko ihan viisas? Päättäväisesti vaiensin järjen äänen. Totesin, että tavoitteenani ei ole kansallisbaletti, enkä kuvittelekaan olevani Maija Plisetskaja, paitsi ehkä unissani, vaan tavoitteena on lysähtävän ryhdin kimppuun hyökkääminen ja jäykistyvän liikkumisen notkeuttaminen, joten ei muuta kuin tunnille.
Plié - siitä se lähtee. Hitokseen kankeat jalkaterät, ja suontakin meinaa kiskoa. Onneksi tangolla ollessa ollaan selkä peiliä päin. Ne isot peilit siinä salissa on aika armottomat.
Ehdin siinä harmitella, kun taaskaan ranskan kielen ryhmää ei saatu kasaan. Opettajan lausumana kaikki liikkeet kuulostivat niin kauniilta. Opettajan tekemät liikkeet olivat keijukaismaisen keveitä, ja kädet liikkuivat lintumaisen sulavasti. Peiliin päin kääntyessä näky oli kohdallani armoton; keijukaismainen liikehdintä muuttui örkkimäiseksi koikkelehtimiseksi, ja kädet viuhtoivat kuin parhaallakin liikennepoliisilla - tosin kaaoksen olisin saanut liikenteessä aikaiseksi. Hihittelystä päätellen, parilla muullakin ballerinalla oli samoja ongelmia.
Loppuvenyttelyissä ihmettelin minne on kadonnut se jumppakärpänen, joka joskus vääntyi jos vaikka mihin asentoihin? Ei vääntynyt enää.
Tää oli ihan mahtavaa. Tavoite: ennen joulua pystyn hyppäämään niin, että saan jalat ilmassa oikeaan asentoon kaikki kahdeksan kertaa peräkkäin... ja kädetkin huitovat vähän vähemmän väärin. Tai jos nyt yhden hypyn saisin ilmaan asti jalkaterät ojennettuina. Etukäteen jo harmittaa, kun tiedän, että joudun syksyn päälle leikkuupöydälle, ja pakkotaukoa tulee väkisin, mutta jospa en hirveästi jäisi jälkeen.
Meidän tunnin jälkeen, saliin alkoi tulla pientäkin pienempiä pikku ballerinan alkuja. Tuumimme, että nämä ballerinat luultavasti päihittävät meidät mennen tullen ja palatessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti