Joulu on yhtä-äkkiä ovella, vaikka en tunnustaudu jouluhörhöksi, niin vain se joulun tunnelma hiipii sieluun ja asuntoonkin. Tätä kirjoittaessa - eilen siis - kuuntelin samalla JP Leppäluodon joulukonserttia joka tuli LIVE-streaminä netistä. Kaunista ja juhlavaa.
Perinteinen, lähes jokavuotinen siivousraivotar ei ole ilmestynyt kuvioihin, sillä se vaatisi lunta ja pakkasta. Puhun siis siivouksesta, jolloin on ihan pakko raahata matot ja kaikki irtain ulos ja löylyttää ne tuoreessa lumessa - olen tainnut tästä raivottaresta joskus blogissani kirjoittaakkin: Hyvää Joulua I. Lahesa on kyllä muutamaankin otteeseen tullu lunta ihan kunnola ja ollu pikkupakkastakin, mutta nytkin on plus asteita lähes 6 astetta!
Muuten olen kyllä raivonnut sitten senkin edestä. Emminä muuten, mutta kun hormooni-laastarista loppi oikea vahvuus koko valtakunnassa ja tässä on nyt tovi menty miedommalla laastarilla niin se tuntuu kyllä.
Suurimman raivon on aiheuttanu tämä asunto. Lahti on siis edelleen kiva kaupunki, mutta kyllä meitä höynäytettiin tämän huushollin kans. Tiedettiin toki, että pikkasen riskillä mennään, kun joudutaan näkemättä asunto ottamaan, mutta "valoisa, lapsiystävällinen asunto, lasitetulla parvekkeella" vei voiton ihmettelystä miksi vuora on edullinen vs. saman talon pienemmät asunnot. Tultiin tulokseen, että isompia asuntoja voi olla vaikea saada vuokralle ja hissitön talo, kolmas kerros, niin ehkä syy siinä.
Vielä kun vuokranantajan edustaja laittoin s-postia, että halutaanko laminaattilattia muovimaton tilalle, niin oltiin tosi innoissaan.Yhtiän mainostama maalaussetin kustantaminen, vielä mahtavilla väreillä toi hyvät fiilikset. Seiniin saa muutakin väriä kuin maalarinvalkoista. Omatoimiremonttikin on sallittua. Vielä tunnettu firma niin aateltiin, että ei se kauhean pieleen voi mennä. Voi se.
Täydellisen epätäydellinen kuten SATO mainostaa uusimmassa TV-mainoksessaan.
Uusi lattia on tosi kiva ja siististi laitettu. Taloyhtiöm sauna ja pesutilat on mahtavat, samoin pesutupa.
Kun tulin asuntoon eka kerran, takana hirvee muuttorumva, pitkä ajomatka ja väsyny muuttaja, niin itkuhan se tuli ja lause 'tää on ihan hirvee läävä' pääsi suusta. Saton mainostama omatoimiremontti tarkoittaa itse asiassa "korjaa edellisen/edellisten asukkaiden jäljet' ja niitä jälkiä tässä kämpässä riittää.
Saton sivuilta löytyy myös maininta, että tiensä päähän tulleet asiat toki korjataan vuokranantajan toimesta... tiensä päässä ei ole kuitenkaan esim. eteisen seinät jotka ovat useaan kertaan siirretyn hattuhyllyn jälkeen reijitetyt ja seinäpinta revitty. Tiensä päässä ei ole myöskään makuuhuoneen osittain revityt tapetit, betoniseinään porattu aukko... makuuhuoneen toisessa seinässä laskin n. 50 naulan, taulukoukkujen ja nitojan reikää. Mutta hei, omatoimiremontti on sallittua.
Makuuhuoneiden ovet, joisa toisessa nyrkin jättämä jälki ja toisessa jollain kättä pidemmällä huitaistu reikä ei ole tarpeellista vaihtaa.
Vessan läpiruosteiset (lapsiystävällinen) pesualtaan kiinnikkeet vaihdettin sentään uusiin siinä vaiheessa kun pesuallasta jouduttiin siirtämään, että saatiin bidee ja että itse hana saatiin kääntymään pois altaasta. Pikkusen siitä piti ensin huomauttaa.
Eihän sillä ole väliä, ettei kaikkia keittiön kaappien hyllyjä ole. Kuka niitä nyt tarvitsisi? Kuka ei nyt keittiön tiskipöydän reikää korjaisi teipillä... tai muita epämääräisiä reikiä joita asunnosta löytyy. Kyllähäb minäkin käytän jesaria, sähkömiehenteippiä ja nippusiteitä kaikenlaiseen korjaamiseen.
Eihän se lasitettu parvekekaan ole niin tärkeä - onhan meillä kuitenki parveke.
Kyllä se tuo mun Ihmeeni on taas saanu olla rauhottava osapuoki, joka tarttuu luuriin ja soittaa eri asioiden perään siinä vaiheessa, kun minä en kiukultani voi luuria nostaa. 'Hyvä tästä tulee - aihio on hyvä'... onneks on ihiminen vierelä jolla ei oo peukalo keskellä kämmentä, mullahan ei toista peukkua etes oo ja toinen on ihan nurinniskoin, ja on taitoa tehä. Onneks toisela on hermot... lehemän.
Olohuone, pikkumakkari ja keittiö onneksi siistiytyy pelkälä maalila. Valitettavasti Saton maalikartta oli ehtiny vaihtua pastellisävyihin siinä vaiheessa, kun olemme odottaneet vastauksia siihen, oikeestikko meän pittää alakaa peruskorjaamaan asuntoa. Omaan piikkiin menee se.
On mahtavaa olla siinä iässä, että voi sanoa ääneen, että 'Silloin kun minä...' Sillon kun minä olin asiakaspalvelussa töissä, niin asiakkaan s-posteihin vastattiin ja jos valtuudet loppui, niin viesti laitettiin seuraavaan portaaseen, sille kenellä niitä valtuuksia oli ja asiakkaalle kerrottiin, että tämä asia on nyt tämän ja tämän ihmisen käsittelyssä. Asiat on näemmä muuttuneet. Ensin kysytään, että onhan kaikki hyvin ja kun laittaa listan asioista mitkä ei oo hyvin, niin tilalle tulee täysjiljaisuus.
Olen mää miettiny sitä, että oikeestikko olen niin nirso, että mikkän ei kelepaa. En tunnusta! Olen asunu vielä huonommassa kunnossa olevassa talossa, mutta sitä ehti asennoitua taloon, kun oli sen etukäteen nähny. Nyt mää olin vaan asennoitunu valosaan, lasitetulla parvekkeella olevaan kolmioon. Kyllä tää valostuki, kun ensin tuo Ihme pesi ikkunat joiden läpi ei nähny mitään. Onneksi on ollut lauhaa pitkään.
Aiemmissa vuokra-asunnoissa ei oo tarttenu tapella, että seinät tarttis siistimistä, kun ne on siistitty automaattisesti ennen asuntoon muuttoa. Siihen olen toki tottunu, että asiat tehhään hyvin, oma isä ja tämä mun Ihme ei huonoa jälkeä jätä.
Tässä asunnossa ammattiylpeys ja kädenjälki saa ihan uuden merkityksen.
Miksi en sitten isommin ole alkanut riidellä? Onko Saton hiljasuus taktiikka tehny tehtävänsä? Kaks syytä. Mulla ei oo voimia siihen. Toisekseen tämä mun aarre on saanu mut näkemään, että hyvä me tästä kämpästä saadaan, vaikka aikaa ja rahaa se vie enempi mitä olis toivonu. Alue missä asutaan on mieleinen.
Etteinen on jo uusittu, keittiö maalattu ja minä ihan ite muuten maalasin sen! En olis uskonu, että niin hyvän jäljen sain aikaiseksi, mutta kyllä kroppa huusi, näin alkavan joulun kunniaksi, hoosiannaa pari päivää maalausrupeaman jälkeen. Ranteet aivan sökönä ja muutenkin oli pieksetty olo, mutta keittiä koki ison muutoksen pelekälä maalila. Ihme urakoi olohuoneen seinän. Se jää vähän kesken. Joulun jälkeen jatketaan.
Jaakobin painia piti käydä siitä missä vietämme joulun. Oltas pohjoseen haluttu, mutta tämä villiintyny korona tilanne mullisti kaiken. Keväällä luimuilin itekki, miksi ihmisten piti lähtä etelästä pohjoseen ja nyt oltiin itte samassa tilanteessa. Keskusteltiin, puitiin ja päätettiin, että jäädään tänne ja tehdään omanlainen joulumme. Päätöksen jälkeen on ollut helpompi olla, eipähän tule otettua turhaa riskiä, vaikka tärkeitä ihmisiä jääkin nyt näkemättä.
Sitä koronarokotetta oota ihan pössinä. Otan sen heti kun saan. Pelottaako maholliset sivuvaikutukset? En nyt sanois, että pelottaa, mutta jännittää tietenki. Kyllä mulle alkaa piisaamaan tämä osaeristys, vaikka kyllä me välillä on Lahteen tutustuttu muutenkin kuin auton ikkunasta tuijotellen, ulkoilmassa kuitenkin. Radiomaston juurelle eksyttiin, kun etsittiin Kirkkopuiston valotaideteoksia. Oltiin ihan pikkusen väärässä paikassa. Löyettiin me lopulta sinne minne pitikin. Niin ja koko ajanhan mää elän lääkkeiden sivuvaikutusten kera.
Ulkoilureittejä ollaan tyttöjen kans löydetty uusia. Ollaan paineltu Salpausselän toista puolta, ainaki vähän 'teresejuuhaukimaisesti' painelin jyrkkää rinnettä ylös. Mun tosin piti pysähtyä haukkomaan henkeä välillä. Ei oo niin heleppoo leikkiä teresee. Tykkään ihan älyttömästi tuosta vihreydestä mitä tuola mettäsä on, ihan röllimettää, mutta kyllä tuo lumi mikä välillä peittää maan tuo oman hyvä fiiliksen, vaikka aika katoavaa se vielä onki.
Ai niin, vahvasti näyttää siltä, että tänä vuonna ei sairaala-/pkl-/lääkärikäyntejä ole ollu niin paljoa, että maksukatto pasahtais rikki. En muista millon näin olis viimeks päässy käymään. Mutta sehän on suorastaan positiivista. Matkakulukatto täyttyy, kunhan saan nuo liput ja laput kirjattua Kelan järjestelmään.
En toivota vielä joulua, koska ajattelin yhden postauksen vielä tehdä ennen aattoa, siispä toivotan vain mukavaa viikon alkua.
ps. Mulla on välillä aivan tajuton munkki noissa FB:n arvonnoissa. Voitin #RajallaPåGränsen Black Friday arvonnassa 200 egen lahjakortin kauppakeskukseen. Koronan takia en nyt pääse sinne, niinpä minulle lähetettiin lahjakortti tänne Lahteen valitsemaani liikkeeseen - kiitos Eija-Sinikalle!
pps. Jostain syystä en saa nyt lisättyä kuvan kuvaa tänne, mutta käyppä kurkkaan FB:ssä 'Sanoisinko sairasta' sivulta, niin siellä niitä on.... ja kohta myös Instassa sanoisinko sairasta-sivulla.
Muuten olen kyllä raivonnut sitten senkin edestä. Emminä muuten, mutta kun hormooni-laastarista loppu oikea vahvuus koko valtakunnassa ja tässä on nyt tovi menty miedommalla laastarilla niin se tuntuu kyllä.
Suurimman raivon on aiheuttanu tämä asunto. Lahti on siis edelleen kiva kaupunki, mutta kyllä meitä höynäytettiin tämän huushollin kans. Tiedettiin toki, että pikkasen riskillä mennään, kun joudutaan näkemättä asunto ottamaan, mutta "valoisa, lapsiystävällinen asunto, lasitetulla parvekkeella' vei voiton ihmettelystä miksi vuokra on edullinen vs. saman talon pienemmät asunnot. Tultiin tulokseen, että isompia asuntoja voi olla vaikea saada vuokralle ja hissitön talo, kolmas kerros, niin ehkä syy siinä. Myös vuokravakuuden puuttuminen oli yksi syy päätyä tähän asuntoon - muuttaminen ei ole mitään halpaa, varsinkaan kun muuttaa lähemmäs 700 km, joten säästetään siinä. Vielä kun vuokranantajan edustaja laittoi s-postia, että halutaanko laminaattilattia muovimaton tilalle, niin oltiin tosi innoissaan. Yhtiön mainostama maalaussetin kustantaminen, vielä mahtavilla väreillä toi hyvät fiilikset. Seiniin saa muutakin väriä kuin maalarinvalkoista. Omatoimiremonttikin on sallittua. Vielä tunnettu firma niin aateltiin, että ei se kauheen pieleen voi mennä. Voi se.
Täydellisen epätäydellinen kuten
SATO
mainostaa uusimmassa TV-mainoksessaan.
Uusittu lattia on tosi kiva ja siististi laitettu. Taloyhtiön sauna ja pesutilat on mahtavat, samoin pesutupa.
Kun tulin asuntoon eka kerran, takana hirvee muuttorumba, pitkä ajomatka ja väsyny muuttaja, niin itkuhan se tuli ja lause 'tää on ihan hirvee läävä' pääsi suusta. Saton mainostama omatoimiremontti tarkoittaa itseasiassa 'korjaa edellisen/edellisten asukkaiden jäljet' ja niitä jälkiä tässä kämpässä riittää.
Saton sivuilta löytyy myös maininta, että tiensä päähän tulleet asiat toki korjataan vuokranantajan toimesta... tiensä päässä ei ole kuitenkaan esim. eteisen seinät jotka ovat useaan kertaan siirretyn hattuhyllyn jälkeen reijitetyt ja seinäpinta revitty. Tiensä päässä ei ole myöskään makuuhuoneen osittain revityt tapetit, betoniseinään porattu aukko... makuuhuoneen toisessa seinässä laskin n. 50 naulan, taulukoukkujen ja nitojan reikää. Mutta hei, omatoimiremontti on sallittua.
Makuuhuoneiden ovet, joissa toisessa on nyrkin jättämä jälki ja toisessa jollain kättä pidemmällä huitaistu reikä ei ole tarpeellista vaihtaa.
Vessan läpiruostuneet (lapsiystävällinen) pesualtaan kiinnikkeet vaihdettiin sentään uusiin siinä vaiheessa kun pesuallasta jouduttiin siirtämään, että saatiin bidee ja että itse hana saatiin kääntymään pois altaasta. Pikkusen siitä piti ensin huomauttaa.
Eihän sillä ole väliä, ettei kaikkia keittiön kaappien hyllyjä ole. Kuka niitä nyt tarvitsisi? Kuka ei nyt keittön tiskipöydän reikää korjaisi teipillä... tai muita epämääräisiä reikiä joita asunnosta löytyy. Kyllähän minäkin käytän jesaria, sähkömiehenteippiä ja nippusiteitä kaikenlaiseen korjaamiseen.
Eihän se lasitettu parvekekaan ole niin tärkeä - onhan meillä kuitenki parveke.
Kyllä se tuo mun Ihmeeni on taas saanu olla se rauhottava osapuoli, joka tarttuu luuriin ja soittaa eri asioiden perään siinä vaiheessa kun minä en kiukultani voi luuria nostaa. 'Hyvä tästä tulee - aihio on hyvä'... onneks on ihiminen vierelä jolla ei oo peukalo keskellä kämmentä, mullahan ei toista peukkua etes oo ja toinen on ihan nurinniskoin, ja on taitoa tehä. Onneks toisela on hermot... lehemän.
Olohuone, pikkumakkari ja keittiö onneksi siistiytyy pelkälä maalila. Valitettavasti Saton maalikartta oli ehtiny vaihtua pastellisävyihin siinä vaiheessa, kun olemme odottaneet vastauksia siihen, että oikeestikko meän pittää alakaa peruskorjaamaan asuntoa. Omaan piikkiin menee se.
On mahtavaa olla siinä iässä, että voi sanoa ääneen, että 'Sillon kun minä....'. Sillon kun minä olin asiakaspalvelussa töissä, niin asiakkaan s-posteihin vastattiin ja jos valtuudet loppui, niin viesti laitettiin seuraavaan portaaseen, sille kenellä niitä valtuuksia oli ja asiakkaalle kerrottiin, että tämä asia on nyt tämän ja tämän ihmisen käsittelyssä. Asiat on näemmä muuttuneet. Ensin kysytään että onhan kaikki hyvin ja kun laittaa listan asioista mitkä ei oo hyvin, niin tilalle tulee täyshiljasuus.
Olen mää miettiny sitä, että oikeestikko olen niin nirso, että mikkään ei kelepaa. En tunnusta! Olen asunu vielä huonommassa kunnossa olevassa talossa, mutta sitä ehti asennoitua taloon, kun oli sen etukäteen nähny. Nyt mää olin vaan asennoitunu valosaan, lasitetulla parvekkeella olevaan kolmioon. Kyllä tää valostuki, kun ensin tuo Ihme pesi ikkunat joiden läpi ei nähny mitään. Onneksi on ollut lauhaa pitkään.
Aiemmissa vuokra-asunnoissa ei oo tarttenu tapella että seinät tarvis siistimistä, kun ne on siistitty automaattisesti ennen asuntoon muuttoa. Siihen olen toki tottunu, että asiat tehhään hyvin, oma isä ja tämä mun Ihme ei huonoa jälkeä käsistään jätä.
Tässä asunnossa ammattiylpeys ja kädenjälki saa ihan uuden merkityksen.
Miksi en sitten isommin ole alkanut riidellä? Onko Saton hiljasuus taktiikka tehny tehtävänsä? Kaks syytä. Mulla ei oo voimia siihen. Toisekseen tämä mun aarre on saanu mut näkemään, että hyvä me tästä kämpästä saadaan, vaikka aikaa ja rahaa se vie enempi mitä olis toivonu. Alue missä asutaan on mieleinen. Etteinen on jo uusittu, keittiö maalattu ja minä ihan ite muuten maalasin sen! En olis uskonu, että niin hyvän jäljen sain aikaseksi, mutta kyllä kroppa huusi näin alkavan joulun kunniaksi hoosiannaa pari päivää maalausrupeaman jälkeen. Ranteet aivan sökönä ja muutenkin oli pieksetty olo, mutta keittiö koki ison muutoksen pelekälä maalila. Ihme urakoi olohuoneen seinän, se jää vähän kesken. Joulun jälkeen jatketaan.
Jaakobin painia piti käydä siitä missä vietämme joulun. Oltas pohjoseen haluttu, mutta tämä villiintyny korona tilanne mullisti kaiken. Keväällä luimuilin itekki, miksi ihmisten piti lähtä etelästä pohjoseen ja nyt oltiin itte samassa tilanteessa. Keskusteltiin, puitiin ja päätettiin, että jäädään tänne ja tehdään omanlainen joulumme. Päätöksen jälkeen on ollut helpompi olla, eipähän tule otettua turhaa riskiä, vaikka tärkeitä ihmisiä jääkin nyt näkemättä.
Sitä koronarokotetta ootan ihan pössinä. Otan sen heti kun saan. Pelottaako maholliset sivuvaikutukset? En nyt sanois, että pelottaa, mutta jännittää tietenki, mutta kyllä mulle alkaa piisaamaan tämä osaeristys, vaikka kyllä me välillä on Lahteen tutustuttu muutenkin kuin auton ikkunasta tuijotellen, mutta ulkoilmassa kuitenkin. Radiomaston juurelle eksyttiin, kun etsittiin Kirkkopuiston valotaideteoksia. Oltiin ihan pikkusen väärässä paikassa. Löyettiin ne lopulta sinne minne pitikin. Niin ja koko ajanhan mää elän lääkkeiden sivuvaikutusten kera.
Ulkoilureittejä ollaan tyttöjen kans löydetty uusia. Ollaan paineltu Salpausselän toista puolta, ainaki vähän 'teresejuuhaukimaisesti' painelin jyrkkää rinnettä ylös. Mun tosin piti pysähtyä haukkomaan henkeä välillä. Ei oo niin heleppo leikkiä teresee. Tykkään ihan älyttömästi tuosta vihreydestä mitä tuola mettäsä on, ihan röllimettää, mutta kyllä tuo lumi mikä välillä peittää maan tuo oman hyvän fiiliksen, vaikka aika katoavaa se vielä onki.
Ai niin, vahvasti näyttää siltä, että tänä vuonna ei sairaala-/pkl-/lääkärikäyntejä ole ollu niin paljoa, että maksukatto pasahtais rikki. En muista millon näin olis viimeks päässy käymään. Mutta sehän on suorastaan positiivista. Matkakulukatto täytyy, kunhan saan nuo liput ja laput kirjattua Kelan järjestelmään.
En toivota vielä joulua, koska ajattelin yhden postauksen vielä tehdä ennen aattoa, siispä toivotan vain mukavaa viikon alkua.
ps. Mulla on välillä aivan tajuton munkki näissä FB:n arvonnoissa. Voitin
Rajalla På Gränsen
Black Friday arvonnassa 200 egen lahjakortin kauppakeskukseen. Koronan takia en nyt pääse sinne, niinpä minulle lähetettiin lahjakortti tänne Lahteen valitsemaani liikkeeseen - kiitos Eija-Sinikalle!
