On kulunut lähes 20 vuotta siitä, kun olen viimeksi ollut kesälomalla. En vain viettänyt kesää, vaan ollut ihan virallisella, ansaitulla, kesälomalla.
Huomenna tulee täyteen viisi kuukautta siitä, kun aloitin työni kokemustoimijana, Hengitysliitossa, Paikka auki -avustuksen myötä. Työt jatkuvat vielä tammikuun -23 loppuun eli kohta on puolet tehtynä tai puolet vielä jäljellä. Haluaa tuon ajan ajatella kuten haluaa, niin ajan kulku on ollut nopeaa ja työtahti tiivis.
Ajattelin, ensialkuun, että kirjoitan säännöllisesti kuulumisia työrintamalta, mutta on ollut pakko myöntää, että voimavarat eivät ole siihen riittäneet, eikä aikakaan. Näin viiden kuukauden jälkeen, muutama pohdinta.
Tämä vuosihan on minulle kokeilu. Suunnattoman kiitollinen siitä, että minulle tämä mahdollisuus suotiin. Työkyvyttömyyseläke lepäämään ja töihin 60 % työajalla. Teen töitä pääsääntöisesti etänä, ja se on minun juttuni. Toki satunnaiset nenäkkäin tapaamiset, ovat ihana ja piristävä lisä. Rehellisesti on sanottava, että ellen voisi kotoa käsin tehdä töitä, en olisi jaksanut tänne asti. 60 % työaika on vähän liikaa, sillä kaikki muu tekeminen on jäädytettynä.
Orastavana haaveena, että tämän vuoden jälkeen, voisin siirtyä osatyökyvyttömyyseläkkeelle ja tehdä 50 % työaikaa, etätyönä. Silloin voimavaroja jäisi myös työn ulkopuolisille asioille. Toinen vaihtoehto olisi palata täydelle työkyvyttömyyseläkkeelle ja löytää työpaikka, säännöllisellä tuntimäärällä, mutta niin, että ansioraja pysyy sallitussa. Loppuvuosi tulee avaamaan tilannettani suuresti. Onneksi eläkeen voi pitää lepäämässä kaksi vuotta; sairas fysiikka on sairas ja jos vuosi työelämässä kertoo jaksamisesta jotain, niin kaksi vuotta avartaa tilannetta kummasti.
Suurena haasteena jaksamiselle on epäsäännölliset työajat eli aika paljon on juttuja iltapainotteisesti, jonkin verran viikonloppuja jne. Päivään, kun laittaa yhden aamupalaverin ja jatkot illalla, niin ottaa se voimille, vaikka tauko päivässä onkin. Syksyä ajatellen, olen nyt yrittänyt merkitä kalenteriin työaikatauluja, vapaita viikonlopun työn jälkeen jo ennakkoon, että toisetkin palaveria suunnittelevat näkevät olenko töissä vai en. Tähän on kyllä sanottava, että esihenkilöni puhuu minulle jatkuvasti siitä, että pitää ottaa vapaaksi pitkiä viikonloppuja, jos tunnit menevät yli jne. Tarkoitus ei ole, että piiputan itseni täysin. Minä pidän työn tekemisestä.
Järjestötyöstä voin rehellisesti sanoa, että minulla ei ollut mitään hajua, mitä järjestötyö on käytännössä ja kuinka monipuolisia asioita tähän liittyy. Kiitollisena siitä, että olen päässyt monipuolisesti ja aktiivisesti mukaan järjestötoimintaan. Olen vaikuttunut siitä ammattitaidon määrästä, mitä meiltä löytyy.
Minut, koulutettu kokemustoimija, on valjastettu ammatilliseen hyötykäyttöön. Kokemustietoni on asiantuntijatietoa. Ensin ihan virallisesti töihin Hengitysliittoon ja sitä kautta Asiakas- ja potilasturvallisuusstrategian, toimeenpanevan työryhmän jäseneksi. Minun ns. heikkouteni ovat muuttuneet vahvuuksikseni. Sanoin näin, jo vuonna 2016, kun valmistuin kokemustoimijaksi.
Mutta se loma! Ansaittu ja tarpeeseen tullut loma! Noin 30 minuuttia ja laitan s-postiin viestin: "Olen taas paikalla 1.8."
