perjantai 24. marraskuuta 2017

Sotesopasta sotesodaksi

Tuli päivä, jolloin olen jopa iloinen harvinaisen haastavasta sairauskirjostani. Näin kirjavan kirjon sairaudet hoidetaan yliopistosairaalassa. Uskon siihen, että hoitoni myös pysyy siellä.

Kaikki tutkimukseni eivät toki tapahdu Oulussa, vaan pyrkimyksenä on ollut, että osa niistä tehdään mahdollisuuksien mukaan Kemissä, kuten nyt viimeksi asioidessani silmätautien poliklinikalla. Poliklinikkakäyntien lisäksi listalta löytyvät ajoittaiset akuuttipäivystyksen käynnit. Tässä sotesopan pyörityksessä näin jo sieluni silmin itseni ravaamassa ensin tutkimuksissa Oulussa ja sitten osan tutkimuksista Rovaniemellä, ja päivystysasiat missä lie? Tosin, kuten mediassakin on kerrottu, jos meiltä lähtee sairaala ihmiset suuntaavat Ouluun eivät Rovaniemelle. On turha selittää, että ei meiltä sairaalaa olla viemässä, onhan näitä nähty; opiskelupaikat, sanomalehti ja uusimpana käräjäoikeus. Jos sairaala lähtisi, häviäisi myös työpaikkoja iso kasa. On kyse siitä, että tuli ns. mitta täyteen, ja sairaudenhoidon turvaaminen oli se hetki jolloin tämä alue alkoi puhaltaa, viimeinkin, yhteen hiileen. Nyt riittää!

Olen matkannut kerran ambulanssissa Keminmaasta Kemiin koska terveyskeskuspäivystyksessä oloani ei saatu tasattua (kts. Yllätyskyykky). Alkoi olla jo hengelle vaarallinen tila, siksi Kemiin jossa on järeämpi päivystys. Tuo muutama minuutti mikä meni matkaan tuntui tunneilta. Entäpä sama tilanne, mutta 10 km sijaan matkaa olisikin 100 km? Tienä moottoritien sijaan Lahden vanhaan tiehen verrattavissa oleva tie, siihen lisäksi raskas rekkaliikenne ja pahimmassa tapauksessa vielä kunnon lumimyrsky, kuten yöllä oli. En tiedä olisinko pysynyt hengissä.

Pääsin osallistumaan simulaationäyttelijänä suuronnettomuusharjoitukseen lentokentällä. Sitä tuhoa katsellessa ajattelin kuinka hirveää olisi, jos meillä ei olisi näin korkeatasoista sairaalaa kuin meillä on. Entäpä jos se mahdollinen tuho ei tapahdukaan lentokentällä (senkin sulkemisestahan oli jossain vaiheessa puhetta), vaan jossakin suurista teollisuuslaitoksistamme? Ne on muuten meikäläisen olohuoneen ikkunat jotka tulevat syliini jos Veitsiluodossa pamahtaa kunnolla.

En ole hirveän innostunut Mehiläisen tulosta tänne. Yksityinen on aina yksityinen, ja firmojen tarkoitus on tuottaa vain ja ainoastaan voittoa, mutta jos vaihtoehtona on oman sairaalamme menettäminen niin en näe muuta vaihtoehtoa, ja toisaalta, vain hoitamalla potilaat he saavat tuloksensa. Olen iloinen, että tämän alueen päättäjiltä löytyi rohkeutta tehdä päätös, joka kertoo ns. isoille päättäjille, että tämä alue haluaa pitää huolta omistaan. Sitäpaitsi tämän hallituksen kärkihankkeitahan on ollut kaiken yksityistäminen, miksi siis itkeä? Seuraavaksi meidän pitäisi löytää yhteinen sävel löytääksemme tältä alueelta sellaisen eduskuntavaaliehdokkaan, jonka taakse saisimme niin suuren joukon ihmisiä, että saisimme meillekin kansanedustajan jolla olisi rohkeutta ja tahtotilaa pitää Meri-Lapin puolta - tällähetkellä meillä ei sellaista ole.

Olen kuullut sanottavan, että emme saisi käyttää tästä alueesta edes Meri-Lappi nimitystä, koska se eriyttää meidät muusta Lapista. No mikäs se Tunturi-Lappi sitten on? Lappi on laaja alue. Tuntuu todella oudolta, että Lapissa ei voisi olla erilaisia alueita, joilla jokaisella on oma luonteensa ja jotka tuovat kokonaisuuteen oman pikantin lisänsä. Onhan se aika hupaisaa, että yksi yksityisen mukaan otosta päättävistä tahoista on se piskuinen punainen Kemi. Tällähetkellä olen todella ylpeä voidessani sanoa olevani Meri-Lappilainen.