maanantai 20. maaliskuuta 2017

Kielletyn hedelmän makua

Sillä ajatuksella voi hekumoida. Päästää mielikuvitus valloilleen. Voisinko? Tohtisinko? Kehtaanko? Kestääkö talous tämän tuhmuuden toteuttamisen? Useamman vuotta asiaa pähkäilleenä päätin alkaa pikkutuhmaksi. Hommasin siivoojan kotiini.

Olen kirjoittanut (Hyvää Joulua I) Raivottaresta joku ilmestyy joulun alla paikalle. Se Raivotar rääkkää itsensä fyysisesti loppuun, jotta edes jonkinmoinen joulusiivous tulee tehtyä. On siistiä on, mutta hintakin on kova. Joulu meneekin sitten toipuessa. Pääasia, että on siistiä.

Entäpä sitten se arkisiivous, kun pitäisi jaksaa? Ihan itse. Kunnon luterilaisen kasvatuksen saanut tietää, että kyllä se nyt perjantaina pitää siivota, matot pitää käyttää ulkona vähintään kerran kuukaudessa - mielellään kerran viikossa ja samalla tietenkin lattiat luututaan ja oikein kunnon luterilainen pyyhkäisee lattiat kahteen otteeseen, ikkunat pitää pestä vähintään kaksi kertaa vuodessa jne. Vaikka olenkin eronnut kirkosta, ei se geeneihin siirtynyt kasvatus häviä noin vain. Mutta kun ei pysty.

Siivooja kävi ensimmäistä kertaa viikko sitten.
Siivouspäivä oli maanantai. Sunnuntai-iltana
aloin laittamaan tavaroita paikoilleen. Kai ne pinnat pitää saada suhteellisen tyhjiksi, jotta siivoaja voi pyyhkiä pölyt? Työpöytäkin alkaa näyttää työpöydältä, siirrän syrjään erikokoiset huojuvat paperikasat. Baabelin tornit. Sullon ne eri kaappeihin. Tuon värinenkö se pöydän pinta olikin? Pölyä kyllä riittää. Puolipitoiset vaatteet pois tuolinselältä. Heitän ne komeroon. Vien lehdet ja roskat roskakatokseen, pullopussit ja muut kierrätystavarat autoon, jotta toimitan ne joku kaunis päivä eteenpäin. Lattialla pyöriviin villakoiriin en koske. En vaikka mieli tekisi. Siivoajan on varmasti kivempi siivota, kun huomaa, että imuriin menee villakoiria ja imurin johdossa kilisee ja kalisee. Tietää, ettei turhaan kävelytä imuria.

Pysyn poissa siivouksen ajan. Palattuani kurkin uteliaana huusholliin. Kotona on siistiä. Tosi siistiä. Kuljen ihaillen itäsiivestä läntiseen siipeen. Ihme on tapahtunut. Onko mun koti saanut lisää neliöitä? Parissa tunnissa ammattilainen tekee sen mihin minulla menee kolme päivää. Tekee sen vielä paremmin.

Onpa mulla räävittömän näköiset ikkunat. Sekin asia on hoidossa. Seuraavalla siivouskerralla pesuun menee myös ikkunat. Mun ei tartte enää rääkätä itteeni siivoamisella.

Tämä hedelmä maistuu hyvältä, pikkuisen on kyllä syntinen olo. Vaikka tämä synti vähän maksaakin, on siihen tehty helpotuksia valtiovallan taholta. Me vajaakuntoiset saadaan mm. siivous verottomana, ja kotitalousvähennyskin kuuluu pakettiin. Hinta muuttuu siedettäväksi, ilman noita etuja en pystyisi tähän ylellisyyteen. Nyt pitää nipistää jostain muusta, en tiedä vielä mistä, mutta jostain sen teen.

Nyt minulla riittää voimia käydä kaappien ja laatikoiden sisusten kimppuun. Kaappi ja laatikko kerrallaan. Kuka tänne on heitellyt tavaraa näin holtittomasti?

2 kommenttia:

  1. Voi että, ihana lukea kuin omasta elämästä.....kun tuo kielletyn hedelmän ajatus alkaa pikku hiljaa kohta varmaan����siirtymään ihan totetuvaksi....��puh.nro jo pöydällä��....
    T.toinen keski-ikäinen työkyvyttömyyseläkeläinen (joka yrittää opetella sanomaan sen ääneen��), keuhkosairas, harvinainen, jnejne.....diagnooseja riittää��.
    Välillä bongannut tätä, mutta nyt alkaa ihan seuraaminen ja lukeminen������❤��

    VastaaPoista
  2. Hei, ihana kun kävit kommentoimassa. On iso helpotus elämässä kun ammattilainen käy kerran kk:ssa laittamassa huushollin ojennukseen, ja kyllä tässä riittää itsellekin edelleen touhuttavaa, mutta siivoojaan käynti kotona säästää niitä omia vähiä voimia. Tosi mukava saada uusia aktiivisia seuraajia, pitänee taas itsekin aktivoitua kirjoittamaan. Tervetuloa seurailemaan myös FaceBookkiin 'Sanoisinko sairasta' -sivustoa. Mukavaa alkavaa syksyä!

    VastaaPoista